Tiedättehän te ne pari-kolmevuotiaat, joilla suu käy koko ajan. Puhuminen on ihanaa ja kaikki pitää sanoa ääneen, mitä näkee tai ajattelee. Tyttö lauloi auton turvaistuimessa lumisena ja pimeänä joulukuun päivänä varmaan viisikymmentä kertaa: ”nöf nöf possut kaatuvat kaikki saparot suorana maahan”. Veljestä se oli hauskaa ja hänellä oli omat juttunsa ostettuna matkaviihdykkeeksi. Isä keskittyi talvisen tien ajamiseen. Tiedättehän Itä-Suomen mutkaiset tiet.
Äiti alkoi miettiä, mitä niille possuille oikein tapahtui kun sillä tavalla keikahtivat ja suoristuuko se saparo oikeasti kaatuessa vai vasta kuollessa vai silloinkaan. Ja miksi sika herättää hilpeyttä. Ei hevoselle naureta.
Kuu alkoi valaista matkaa nöf nöf
Viikon krapuhaaste perustuu ylläpitäjän kuvaan. Löytyy täältä: https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/04/02/hetki-ennen-luokanopettajan-hermoromahdusta/
Ah, takapenkin pulinaa ajomatkoilla, tuttu tilanne, eikä kiperinkään kysymyksiin saa aina vastausta. Jostain syystä ne siat kaatuvat ja saparot oikenevat ja äiti kysyy: Joko kohta ollaan perillä???
VastaaPoistaParempi olla kysymättä. Koko porukka alkaa kysyä samaa :D
PoistaMelkoinen automatka. Olisi se höpinä ja laulu voinut käydä jo hermoon. Nöf!
VastaaPoistaJoskus käy ja joskus ei.
PoistaHauskaa filosofointia.
VastaaPoistaMietin usein "turhia".
Poista'Ei heveselle naureta' Ei niin. Miksiköhän? Hevoset saa kunnioitusta ja kumarruksia, halauksia, muita hellyydenosoituksia unohtamatta. Mutta possuparat...ne saa hellyyttä vain 'vauvoina'.
VastaaPoistaEläinrasismia.
PoistaPorsaita äidin oomme kaikki…
PoistaKiitos anonyymi :)
PoistaKyllä saparollisissa possuissa on jotain niin suloista ja veikeää, että ei niille voi olla hyväntahtoisesti hilpeilemättä😀
VastaaPoistaSe on kyllä totta, kun noin ilmaiset.
Poista