Ahh, ihan hyvää tekee, kun saa taas kerran laittaa auringon laskun näkyviin. Ajattelin, että niitä tulee liikaa, mutta minä tulen hulluksi, jos en saa katsella ja näytellä näitä auringonlaskuja. Annan itselleni luvan tehdä niin ainakin kerran kuukaudessa.
Jos en olisi niin sanotusti sivistynyt ihminen, voisin hyvin kuvitella, että maapallo on pannukakku ja elämän valo muljahtaa reunan taakse. Maapallo pysyy ja aurinko kiertää. Tässäkin kuvassa se yrittää kuumilla sormillaan pitää kiinni metsän reunasta ja lähettää punertavat jäähyväiset kiven koloissa leijuville mutuille ja pyytää lahdella pesiviltä lokin poikasilta yön hiljaisuutta. Isokoskelo on uittanut pikkuiset isokoskelonsa moneen kertaan rannan suuntaisesti edes takaisin ja nekin asettelevat voimistuneet räpylävarpaansa lepoon emon siiven alla.
Kun nyt kuitenkin olen niin sanotusti sivistynyt, tiedän, että sama aurinko heittää kuumat säteensä jonkun toisen iloksi. En sano "toisella puolella maapalloa", koska tämä asia pitää miettiä tarkkaan. Jos viimeinen säde näkyy Keski-Suomessa, missä näkyy ensimmäinen?
Sen minä ainakin tiedän, että minulla on mökille kova ikävä. Haluan seisoa kalliolla paljain jaloin, sulkea silmät ja antaa tuulen puhaltaa kasvoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti