12.12.09

Luottamus

Kolmekymmentä vuotta olen luottanut, että oksa ei tipahda juuri minun autoni päälle. Pieni epäilys kuitenkin on, koska mietin onko oksa tuettu jollakin rautaisella emäpuuhun. Tietävätkö kyläläiset jotakin, mitä minä en tiedä. Lisäksi luotin, että en aja ojaan, kun otin tämän kuvan.



Tämän taas haluan muista syistä pysyvän pystyssä, on se vaan niin ylväs.



Eläinmaailma tarjoaa toisenlaisia epävarmuuksia. En ehkä kääntäisi selkääni sillekään norsulle, joka on aina käyttäytynyt kunnolla. Eläimen koko, hampaiden, sarvien tai muiden pistimien terävyys sekä tieto mahdollisesta myrkyllisyydestä ovat suoraan verrannollisia luottamukseen. Säännöistä on aina poikkeus: kyllä minä hyppäisin kiljuen tuolille, jos hiiri yhtäkkiä vilistäisi jalkoihini.

Toista on nuoret; tämä kuva todistaa, ettei jäniseläimenkään hampaat kaikkia pelota : ) Tiedossa ja kipeissä muistoissa kyllä on, että tämä kani puree.




No, ehkä tilannetta selittää, että se oli juuri syönyt. Kuva on mummolasta, jossa voidaan kesälomalla vaikka syödä sängyssä eikä mikään ole niin nöpön nuukaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti