Nyt tuntui, että on pakko kaivaa jotain jytinää tämän tipetapin keskelle.
Jotkut asiat jäävät vain haaveeksi, toiset ei. Yllätin itseni muutama vuosi sitten menemällä Hesaan Rolling Stonesin Isoa Pamausta katsomaan. En ole paljonkaan käynyt maailmankiertueita katsomassa, mutta kuunnellut Rollareita jo rippilahjamankalla siinä kuin T-Rexiä, Sladea ja Sweettiäkin. Mulla oli lapset mukana, koska halusin näyttää, millaisia fossiileja meidän sukupolvi on. Yhtään valitusta en ole kuullut : )
Tämän lähemmäksi Mick Jaggeria ja Keith Richardsia en olisi voinut päästäkään.On ne vaan ihme äijiä, vaikka Keith pyllähti kerran kumoon siellä lavalla. Niitten musiikissa on jotakin taikaa, johon ei voi kyllästyä. Vieressäni olleella tuntemattomalla, harmaatukkaisella herralla jalka vippasi musiikin tahtiin ja tajusin, että ei me KUITENKAAN olla nuoria enää.
(Kuvat ei oo hääppösiä, kun kännykkäkameralla piti salaa ottaa.)
(Kuvat ei oo hääppösiä, kun kännykkäkameralla piti salaa ottaa.)
Juuri taistelin kuvan paikan kanssa. Muutenkin tämä on ollut yhtä teknistä taistelua. Ei ole onnistunut semmoset hienoudet, mitä sinunkin sivulla on. Jospa se tästä...
VastaaPoistaSinun kuviasi ihailen kovasti. Olet tainnut harrastaa jo kauan.
Kiitos neuvoista. Täytyy kokeilla viimeistään joululomilla. Toisaalta mun painopiste yrittää olla tekstissä - tai sitten ei : )
VastaaPoista