23.3.10

Emme pelkää valelääkäreita

Johonkin sitä on elämässä uskottava ja se on lääkäri. Sinne minä olen tänään menossa. Yli viikon olen nilkuttanut. Jalka on kipeä eikä siihen ole sattunut missään. Kun olen alkanut kävellä jalan ulkosyrjällä, kipu on levinnut jo metrin verran ylemmäs. Tai puoli metriä, minkä mittainen se mun töppöjalka nyt sattuu olemaan. Katsotaan kuis käy.
Ja miksi en minä, jos muutkin uskaltaa. Kissat kävivät eilen rokotuksessa. Toinen ei kuulemma edes huomannut ja toinen vaan vähän inahti. Meidän hymytyttökissalla ei ole sydäntä ollenkaan. Ainakaan lääkäri ei sitä koskaan kuule, kun se kehrää koko ajan. Sydämetön kissa. Olkoon sitten.

Paavokin selvisi, vaikka luppakorva suuttui ja viilsi posken auki. Tässä on vielä tukala vaihe reppanalla:

Kuten huomaatte oikeasta poskesta puuttuu hieno leijonaharja kokonaan. Minun piti olla pitelemässä, ettei neula osu silmään. Ei auttanut ruveta pyörtymään. Paavo raukka - kultaisista kultaisin pupu. Tapaus oli kolmiodraaman seurausta, josta kerron joskus enemmän. Mutta nyt nokka kohti auringonnousua : )

9 kommenttia:

  1. Paavo on liikuttavan näköinen. Laittoivat pöntön päähän:)

    VastaaPoista
  2. Vai että sydämetön kissa, vaikka kehrää sydämensä kyllyydestä :) Lohduta Paavoa, että jahka luonto vihertää, hän on entistä ehommassa kunnossa. Toivottavasti myös sinun jalkasikin.

    VastaaPoista
  3. Mihin stä sitten voisi luottaa jos ei lääkäriin. Suuri luottamus se onkin, antaa toisen käsiin on "elämänsä", jos näin dramaattinen olen.
    Lääkäriin sitä täälläkin luotetaan, itse olen nyt pariin otteeseen viikon sisällä luottamuslauseen käynyt ilmaisemassa. Tyttö vie tänään kissansa ja tuolle meidän Konna-koirallekin aikaa sen esittämiseen varataan.
    Ei taida Paavo olla mielissään kauluksesta, sehän estää sen päivittäisiä touhuja melkoisesti.
    Meillä oli sellainen musta Nörtti-kani, joka päivittäin mussutteli niitä omia papanoitaan. Kuulema tekevät sellaisia, hieman erilaisia koostumukseltaan, ihan ruoansulatuksen vuoksi.

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti pääset nilkutuksesta pian eroon! Ei mukavaa! Sopisiko tuohon Paavon tilanteeseen se "rakkaus viiltää"?

    VastaaPoista
  5. Voi Paavoa! Onneksi kaninkarva on uusiutuva luonnonvara ja uusi kasvusto on pian esillä.
    Kehräävä kissahan ei voi olla sydämetön : )

    VastaaPoista
  6. Voi ressukkaa! :(
    Parane pian Paavo ressu :)

    VastaaPoista
  7. Famu falsetissa: hyvin sanottu. Eikö ne nykyaikana voisi keksiä mitään fiksumpaa eläinten kaulaan kuin tuollainen kauhea kapistus : )

    Manna: ai niin. Sydämestähän se kehräys tulee. On tuosta kuvasta onneksi jo vähän aikaa ja Paavo voi hyvin.

    Pehmyt piirto: pitäisi olla sellainen yleislääkäriasema, jossa hoidettais samalla kerralla ihmiset ja eläimet. Ei tarvitsisi teidänkään perheen käydä niin monessa paikassa : ) Mekin haettiin kerran sairaalle marsulle naapurista terveen marsun papanoita syötäväksi. Ne on terveellisiä : )

    Tuuluska: Kiitos toivotuksesta. Ehdotuksesi kuulostaa juuri sopivalta tähän tilanteeseen : )

    Taru: Kyllä karvoja riittää. Ne ei ainakaan meiltä lopu : ) Ja uskotaan, että sydän on kehräävällä kisulla tallella, vaikkei kuulukaan.

    Seijastiina: Älä murehdi, ei se enää ole tuossa jamassa. Viikset Paavolta on nyt kadonneet jonnekin. En tiedä vanhuuttaanko tippuneet vai leikkaako se niitä salaa : )

    VastaaPoista
  8. Tuo kaulus on kyllä ihan kammotus. :( Nykyään on kuulemma sellaisia puhallettaviakin, kuin uimarenkaita. Sellaisen aion hankkia, jos joskus tarvetta tulee. Tosin koirat kyllä jättävät haavat rauhaan aika helpolla, kani ei taida komentamisesta paljon piitata. :D

    VastaaPoista
  9. Olet, Anskukka oikeassa. Otan eläimeltä aina kaulurin pois ja vahdin vieressä aina kun se on mahdollista. Puhallettavista en tiennytkään, kiitos tiedosta.
    Juu, kanit ei keskustele ihmisten kanssa samalla aaltopituudella : )

    VastaaPoista