Sisko ja sen sisko

Minulla on kaksi ihanaa siskoa. Kerron nyt toisesta, koska toinen vai sanoisinko ensimmäinen on 7 vuotta vanhempi ja tämä toinen on 2 vuotta vanhempi ja me vartuimme niin yhdessä, että meitä pidettiin jossakin vaiheessa kaksosina. Siskolla oli valkoinen mekko punaisilla ruusuilla ja minulla valkoinen mekko sinisillä ruusuilla. Tepastelimme kevätauringossa mekoissamme ja lauloimme yhdessä "jo taivahalla kuu kirkkaana loistaa..." ja äiti huokaili onnessaan. Hän oli meille ne mekot ommellut. Saimme aina joulu- ja kevätjuhlaan äidin ompelemat uudet vaatteet, kunnes tulimme riittävän typerään ikään, ettei ne enää kelvanneet vaan piti olla kaupasta ostettuja, kuten muillakin.
Tässä on meistä kuva (14 ja 16), joka huokunee sitä iloa ja ymmärrystä, joka välillämme vallitsi. Kuvaa katsoessa täytyy tietysti muistaa, että sen jälkeen me molemmat olemme kovasti kaunistuneet : ). Siihen aikaan taisi olla muotia jakaus keskellä päätä ja sileät hiukset, pitkät vitjat kaulassa ja isokuvioiset kankaat sekä minihameet, jotka minä suosiolla leikkasin tästä kuvasta pois : )

Niinhän siinä tietysti kävi, että sisko on varmasti aina joutunut "hoitamaan" minua. Kävimme 6-10 -vuotiaina kahdestaan saunassakin ja hänet velvoitettiin pesemään minun hiukseni. Muistan kerran sanoneeni, että huuhdeltu on, ei tartte enää ja äiti löysi päästäni saippuakimpaleen : ) Siihen aikaan ei ollut shampoota, kunnes tuli ensimmäinen sininen, pyöreä XZ-shampoo meidänkin saunaamme.
Koskaan emme tapelleet - paitsi kerran. Heittelimme tikkaa kahdestaan ja jostakin tuli toraa, jolloin sisko heitti minun SUUNTAANI tikan. Minä heitin takaisin ja siinä se tikka törrötti siskon reidessä!! Aika pysähtyi, minä olin tappanut siskon! No, hän hetken jähmetyttyään kiskaisi tikan pois ja rupesimme molemmat itkemään. Menimme aittaan katsomaan tuhoja ja reikähän siinä oli. Minä taisin itkeä vielä enemmän ja yhtäkkiä äiti huusi: "tyyytööt, tuokaa hellapuita". Katsoimme toisiamme ja sisko sanoi, että jää sinä tänne, hän vie. Sellainen on minun siskoni. Hän ei kertonut äidille mitään ja huomasi, että minun pokka ei pidä, jos vien puita. Minun ihana siskoni!

Siskolla oli paha astma. Keväisin tarvittiin sairaalareissu. Meillä ei ollut puhelinta ja kun siskon henki meinasi loppua, lähdin polkemaan parin kilometrin päähän puhelimeen. Se tie oli aina varsinainen via dolorosa. Minä poljin kuin tuli hännän alla pelko sydämessä. Siskon henki on nyt minusta kiinni. Olin ujo, mutta pakko oli mennä. Talon emäntä veivasi puhelinta (pelottava vekotin) ja sai asian toimitettua. Minun osuuteni oli tehty. 

Kaksosvaikutelma alkoi hävitä, kun sisko tuli 12 vuoden ikään. Voi että olin kateellinen, kun hänelle alkoi tulla naisen merkkejä ja minulla ei nyppylän nyppylää : ).  Mutta sekin kateuden aihe poistui väliltämme sitten aikanaan : ).

Kiitos sisko, ettet kertonut äidille tikanheitosta : D