Ilman niitä hetkiä, jolloin silmä lepää jossakin näkymässä, kiire voisi musertaa ihmisen. Onnellinen hän, joka asuu luonnon lähellä ja on osa luontoa. Kullakin tietysti omat näkemyksensä mieleisestä ympäristöstä, mutta minun sieluni kaipaa auringonlaskuja ja niitä odotellessa katselen kuvia:
Työtä on paljon, mutta se ei tunnu työltä. Kivien vääntäminen, katon paikkaaminen, puiden pilkkominen ja veden kantaminen saa hien pintaan ja haihduttaa samalla surut ja murheet ja talven tunkkaisuuden.
Siinä minä istun ja huomaan rantaveden liplatuksessa timantin veden alla. Ei se ollutkaan, mutta tuolla on toinen, ei sekään, mutta kauniita kiviä joka paikassa, kuka väittää hiekkaa ruskeaksi ja kiviä harmaiksi, nehän ovat punaisia, valkoisia, keltaisia...
Sudenkorento pörrää sinne tänne; voi kun se on kaunis ja muistan äidin kertoneen, että se elää vain hetken. Mikä onkaan elämän tarkoitus?
Muutan maisemaa hiukan:
Nyt se on tummempi - on jo elokuu. Olen tullut äitini hautajaisista ja auringon sillalla laulavat joutsenet hyvästejä. Olen merkityksestä ihan varma ja onnellinen, koska hankin siskon kanssa kultaisen joutsenen äidin, isän ja veljen hautakiven päälle. Emme sellaista prameaa vaan sellaisen kultaisen kuten hekin olivat. Olin linnun äidille luvannut ja nyt hän tuli kiittämään.
Muutan maisemaa jälleen - nyt moderniin suuntaan:
Tätä minä käytän virikkeenä maalauksessa, jonka laitan tyhjiin, valmiisiin kehyksiin. Se saa antaa voimaa talven aikana arjen pyöritykseen. Sen tarkoitus ei ole tuoda haikeita mielikuvia vaan kaikkia hauskoja, mitä rannalla on tapahtunut. Siellä on naurettu silmät vesissä ja mahat kippurassa. Kerran lauloimme kilpaa ja se minua on kovasti jälkeenpäin hävettänyt. Arvata saattaa kuinka kauas laulumme on kuulunut. Ideana oli laulaa kappaleita, joissa on naisen nimi ja se voittaa, joka keksii viimeisen. Toivottavasi jollakin naapurilla oli hauskaa. Minulla ei ole kummoinen ääni, mutta mieheni lauloi upeasti. Naapuriniemestä on kuulunut haitarin soittoa juhannuksena. Hmm. nehän voisi yhdistää: huutaisin sinne, että soitappas nyt Irma-tango niin minä laulan : D
Mielenmaisemasi on todella kaunis! Ihan tuli ikävä mökkirantaa ;)
VastaaPoistaOpiskelin joku aika sitten itselleni työn ohessa tutkintoa, se oli hirvittävän rankkaa.. Siinä lopputyötä tehdessä stressaannuin todella, verenpaineet nousi, yöunet hävisi jne. Rauhoituin aina kun suljin silmät ja palasin sinne mökkilaiturille, mielenmaisemaani.
Ihanaa, kun meillä on tämä luonto!
Kauniita maisemia, ja samaa mieltä olen kuten monet muutkin varmasti kanssasi, kiireen lomaan tarvitsemme kauniita maisemia.
VastaaPoistaAuringon laskut ja nousutkin on tunteita herättäviä ,minullekin kaipuu tulee jo pienen mökkimme kuistille ihailemaan punertavaa iltaa tai aamuruskoa.. Pian päästään, ihan pian.
Niin juuri, ihaillaan sillä aikaa näitä kauniita kuvia, kuten sinunkin ovat :)
Mieleenpainuva postaus, kaunis, koskettava ja tunnelmallinen!
VastaaPoistaKaunis herkkä tarina,niin niistä muistoissa tulee. Paikka ja tuoksut tuovat ne mieleen. Siellä missä olet kokenut iloa ja hyvää oloa, siitä paikasta muodostuu rauhoittumisen ja levollisuuden tyyssija, jonka saavuttaa palauttamalla paikka mieleen.
VastaaPoistaKaunista! Maalaukseesi on mitä ilmeisimmin tulossa todella kauniit värit.
VastaaPoistaÄlä turhaan häpeile laulukisaa. Tuskinpa tuo nyt on kovin naapureidesi mielenrauhaa järkyttänyt. ;)
Kauniita kuvia! Ilta-auringossa on jotakin herkkää rauhoittavaa. Ihana postaus tarinoineen ja kuvineen!
VastaaPoistaKiitos kaikille sanoistanne. Mukava kuulla, että muutkin saavat voimaa ja rauhaa omista maisemistaan ja muistoistaan omien rankkojen tilanteidensa avuksi : )
VastaaPoistaJotenkin tuntui, että nyt vain oranssi/punainen/kultainen saa nousemaan maan pölystä kohti kesää : )
Lepuuttelen silmiäni näissä kauniissa maisemissa ja viipyilen mukana mielikuvissa. Auringonlaskuun liittyvät monet muistot elämässä.
VastaaPoistaAivan upea kirjoitus hienoilla kuvilla elävöitettynä.
VastaaPoistaKauniita, herkkiä ja tunnelmallisia asioita.
Mukavaa kevättä sinulle.
Ihanan levollisia kuvia. Auringonlaskut ja nousut ovat niitä parhaita hetkiä vuorokaudesta. Aivan kun aistit olisivat noina hetkinä itselläkin paljon herkemmällä kun normaalisti.
VastaaPoistaTiuku, Hanna ja Kaarnikka: kiitos sanoistanne. Auringonlaskuun liittyy toivo huomisesta ja nousuun uusi alku.
VastaaPoistaJuuri tuolaisissa maisemissa silmä ja mieli lepää, mielessäni kuulen veden lipatuksen rantakiviin ja vesi ihan herahtaa kielelle jo ajatellellessani mökillä paistettuja lettuja mansikkahillon ja kermavaahdon kera :)
VastaaPoistaTuikku, kaupungissa tulee harvemmin tehdyksi lettuja, kun ne ei maistu samalta : )
VastaaPoista