7.4.10

Ystävät aamusta iltaan

Ei tule aliarvioida karvaisten perheenjäsenten huomiokykyä. Ne (olin vähällä sanoa he) kulkevat arjessa mukana jopa yli kymmenen vuotta. Viikolla, kun olen yksin, huomaan selvästi, että minua seurataan : ).
Se alkaa tietysti jo sängystä, kun kissat havaitsevat emon tuhisevan siihen malliin, että olisi ylösnousun aika ja seinän takaa saattaa kuulua rouskaisu. Kanit puraisevat seinästä yhden tapetinpalasen lisää, jos ei ruokatarjoilu aukottomasti pelaa. (Se tapetti on menetetty jo kauan sitten : ).
Tässä Cilla aamulla nojailemassa meikkipussiini ja käsilaukkuuni. "Onko sinun pakko taas lähteä ja jos lähdet, muistathan tulla kaupan kautta?"

Aamukahvin (siis minun, vaikka isäni opettikin kissan juomaan maitokahvia, café au lait) ja kaikkien eläinten ruokkimisten jälkeen minun on vielä (kehtaakos tätä edes tunnustaa) leikittävä niitten kanssa. Jossakin vaiheessa Muksu katoaa ja olen joka kerta olevinani yhtä hämmästynyt suihkuun mennessäni. Siellä se "nukkuu" sen näköisenä, että on ollut siellä koko yön. Kylppärissä on lattialämmitys ja varmasti miellyttävä kissan nukkumapaikka. Minun pitää tietysti silitellä ja rapsutella sitä ennen kuin kehtaan laittaa suihkun ja Muksu sitten vetäytyy pois juuri ajoissa ennen kuin häntäkarvat kastuu : ). Ja työnantaja sitten ihmettelee, miksi minä aina syöksyn viimeminuutilla aamuisin töihin. Sanon vielä joku päivä, että minulla on perheenjäseniä hoidettavana ja laitan asiat tärkeysjärjestykseen : D

Miljoona pikku asiaa toistuu päivittäin samantyyppisenä ja luulen, että eläimillekin tuo sama tapahtumien rytmi turvallisuutta kunhan virikkeitäkin sitten tulee sopivassa tempossa.

En ole vielä ratkaissut yrittävätkö kissat estää tietokoneilun vai miksi ne AINA kävelevät näytön ja näppäimistön välistä ja tässä puoli tuntia sitten otettu kuva, kun Muksu oli vallannut minun tietokonetuolini. "Voisit keskittyä mieluummin minuun kuin elottomaan masiinaan"!

En minä kuitenkaan seisaallani tätä kirjoita, mutta sievästi minä Muksun siirsin. Hyvin meillä menee, on meinaan sellainen sopimus, että kissat nauttii elämästä ja minä raadan. Taitaa olla sama juttu muillakin.

8 kommenttia:

  1. Tänne ne meilläkin jäävät jatkamaan uniaan, ulkona käynnin jälkeen ja vatsa täynnä.
    Meillä on kaksi koiraa, seuraahan niistä on vaikka vaativatkin ne toistuvat seremoniat. Kummallakin on ikää 10 vuotta ja leikit ovat jääneet jo vähiin, joten se yhteinen oleminen lähellä on niille tärkeää. Tuossa ajassa on ehtinyt muodostua ihmisten ja lemmikkien välille lämmin ja ymmärtäväinen side.

    VastaaPoista
  2. lentävä hevonen8.4.10

    Kissa on viisas,vaikka näyttää usein vain itserakkaalta.Venähdytin nivelsiteeni,kissa on nuollut jalkaani päivittäin,kuin hoitaakseen sitä.

    VastaaPoista
  3. Side on luja ja lämmin, ja suru niin musertava, kun eron aika tulee. Mutta mitäpä siitä, nyt on nyt, ja kaikki hyvin. Nautitaan siitä! :)

    Meillä ei voi sohvalla oikein läppärin kanssa olla, kun hiirikäden päällä makaa aina vähintään yksi koira. Tai sitten ne tunkevat syliin leikkimään. Tulee virhepainallus jos toinenkin. :D

    VastaaPoista
  4. Ystäviä aamusta iltaan... tai sitten ei. En ollut ainakaan eilen aamulla - Mauri päätti että nyt kyllä esikoinen pelaa pleikkaria ihan liikaa ja asialle pitää tehdä jotain....hmmm löysähkö kakkiminen ohjaimen päälle niin eiköhän pelaaminen rauhoitu....edellinen ohjain meni koiran suihin. Mutta tämä on tätä lemmikkieläinten omistamisen riemuja, eikö olekin?

    VastaaPoista
  5. Pehmyt piirto: teillä on vielä paljon hyviä vuosia edessä. Oli mukava kun kerroit koiristanne. Onko sinulla kuvia niistä blogissasi? Täytyypä lukea vanhemmat tekstit.

    Lentävällä hevosella on sitten lääkärikissa : )

    Anskukka: eipä eläimet oikein arvosta tietokoneita ja muita ihmisen keksintöjä - onneksi. Älä mieti eroa etukäteen, se vain pilaa nykyhetken. Ja virhepainallukset voit laittaa koiran syyksi, vaikka se ei olisi lähelläkään : )

    Tuikku: siinäpä se: eläimelle ei voi suuttuakaan tai pitää tuntea kasvatusasiat hyvin. Yritin kerran panna kuritonta kissaa ojennukseen tyhjin tuloksin, siitä tuli vain entistä kurittomampi, kun en osannut hommaa. Riemujapa hyvinkin : D

    VastaaPoista
  6. Kirjoituksesi sai minut kaipaamaan noita luontaisen laiskottelutaidon omaavia kehrääjiä.
    Oispa ihanaa, jos kisu kulkisi näytön ja näppiksen välistä!!! Ja että saisi pitää kissaa sylissä = ) Nauti!

    VastaaPoista
  7. Ihanaa elämää teilläkin. Meilläkin kissalla selvät rutiinit ja päiväjärjestys. Ensin herätetään minut, klo 6 - pyhät ja arjet.. jos ei auta niin tyynylle tullaan. Sitten syödään yhteinen aamupala jne.. Kunnes kello tulee 10 vaille 7 (mistä ne kissat kellon tuntee) niin mennään naukumaan tyttären ovelle, herätys kouluun jne jne..
    On ne viisaita ja ihania. Ja joskus raivostuttavia niinku eilen kun oli taas syöty kukkia ja oksenneltu! Mutta minkäpä teet, perheenjäsenhän se ♥

    VastaaPoista
  8. Taru: helppo eläin kissa on, hanki ihmeessä, jos mieli tekee, mutta ainahan eläimen hankinta pitää miettiä tarkkaan, kun se on niin kauan perheessä : )

    Elisa: kissat siirtyvät kesä/talviaikaankin aivan mutkattomasti : ) Sinullahan on oiva apuri tyttären herättämisessä, joten antanet anteeksi, jos se syö sinun lempikukkasi : )

    VastaaPoista