24.7.10

Luonto opettaa

Seurasin viikon verran lintuäitejä. Niistä voisi ottaa oppia. Huolehditaan napakasti ja sitten lopetetaan TURHA huolehtiminen.

Lokkiäidin kärsivällisyys saa minulta kymmenen pistettä. Sen yksi poikanen vinkui joka päivä oikeasti tuntitolkulla äitinsä vieressä ja suki nokallaan, mutta emo ei ollut välittävinään; ainakin viestitti, että hanki jo omat ruokasi. Heräsin aamuisin vinkunaan eikä se häirinnyt ja joskus jos sitä ei kuulunut, huolestuin poikasen puolesta.

Jos menin ulos, tuli napakka krak krak ja poikanen lensi tiehensä eli emo huolehti turvallisuudesta, mutta ei enää ruokkimisesta. Minua hymyilyttää ajatus, että siellä ne töröttävät tälläkin hetkellä, vaikka en ole näkemässä.

Kaikki kuvani ovat ikkunan läpi, ettei poikasen tarvinnut paeta. Kuvan napsautus antaa lisähyötyä.


Sitten tuli boonusnäky, kun lompsin puuvajalta sähkömoottorisahahommista - niissä hommissa oloni ei ole kovinkaan naisellinen : ). Koskelo oli tuonut Jukolan veljekset lepäämään. Kymmeniä vuosia olen seurannut näitä perheitä, kun ne uivat etelään ja pohjoiseen. Lasken aina poikaset. Joskus ne vähentyvät ja joskus lisääntyvät. Kerran näin, kun vastakkain tuli kaksi poikuetta ja poikaset menivät sekaisin. Emo saattaa hyväksyä toisen poikaset mukaansa.

Kerran oli sydäntä särkevää nähdä, kun yksi poikanen havaitsi joutuneensa väärään porukkaan ja piipitti, ui ja melkein juoksi pitkin veden pintaa oikean emonsa perään, jota ei enää näkynyt. En kestänyt katsoa sitä, vaikka onnellisestihan siinä varmaan kävi. 

Kuvan napsautus kannattaa. Huom. oikealla "hiipivä" poikanen. Se ei ole kovin ketterä maalla : )


Niitä oli seitsemän, mutta aina pari oli johonkin suuntaan menossa ja tässä ne alkavat jo "tipahdella" uimaan:

9 kommenttia:

  1. Anonyymi24.7.10

    Hieno ruutuvihko sinulla :-)
    Ruudutkin mukana, mutta paljon enemmän tilaa. Liikuttavat kuvat pienistä koskelonpoikasista ja tarinasi lokinpoikasen kasvatuksesta. Ihana näitä on seurata, vaikka välillä on vaikea katsoa luonnon toimintaa.

    Tulen uudelleen tutustumaan ajatuksiisi :-)

    VastaaPoista
  2. Sulla on ollut paras luonto-ohjelma ikinä ;) Kauniit kuvat ja ihanat kertomukset! Pitäisi ottaa lokkiäidistä mallia..

    VastaaPoista
  3. Voi miten sinulla on kauniita kuvia ja mukavia juttuja :)

    VastaaPoista
  4. Mukavat kuvamosaiikit sinulla ja opettavaiset kertomukset. Koskelonpoikaset ovat söpöjä.

    VastaaPoista
  5. Hienot luontokuvat! Täällä ovat tiiran poikaset juuri nyt pitäneen meteliään. Lintuäidit ovat viisaita.

    VastaaPoista
  6. Tama: tervetuloa. Olipa oivaltava ajatus ruuduista : ) Joskus luonto on todella raaka ihmisen näkökulmasta.

    Elisa: mallia pitäisi ottaa jo parikymppisten emona : )

    Sude kiitos : )

    Manteli: aivan karvaisilta näyttävät poikaset ja tekisi mieli silitellä : )

    Famu falsetissa: ehkä se meteli kuuluu asiaan, että emo tietää, missä lapsi oleilee : )

    VastaaPoista
  7. Seijastiina, kiitos : ) Kuvat teknisesti huonoja, kun on ikkunan läpi.

    VastaaPoista
  8. Kauniit ne on ja mietin millä teet kollaasit, joku kuvankäsittelyohjelma, vai Picasa lienee?
    Ja sinulla siellä onkin upeat maisemat myöskin, piti ihan tulla uudestaan katsomaan :)

    VastaaPoista

Luetuimmat : )