17.9.10

Romantiikan tuho ja nousu

 Minkäs sille sitten voi. Sekin viimeinen ripe elämäni romantiikasta on sukupuuttoon kuolemassa. Aamulla odotti tällainen näky:


Ei, ei, kanimme ei ole oppinut kiipeämään pianon päälle. Cilla, tuo taiteilijan muusa, on päättänyt ryhtyä toimeen ja muuttaa musiikillista suuntausta talossamme. Minä en ala, tänään ei ole hyvä päivä, tuntematon alakulo yrittää livahtaa muutenkin puseroon. Lähden kipeän jalkani kanssa nilkuttamaan töihin ja kas; ulkona minua odottaa ilon hetki. Toukokuussa istutettu siemen on sittenkin päässyt kukkaan saakka. Olen seurannut sen varren kasvua huolissani ja olin ihan varma, että pakkanen ehtii ensi. Varsi on niin hento, ettei siihen voi pakkasharsoa laittaa. Tässä se kukkii ja toivottaa kaikille iloista syksyä ja toivottavasti ehtii saada muutaman kaverinkin nupuista päätellen.  Ehkä joku on huomannut, että en ole kukkaihminen enkä muuten jyrsijäihminenkään (joka minua naurattaa, koska tulee mieleen ihminen kahdella talttahampaalla), mutta siitä huolimatta primitiivinen ilo valtaa mielen, kun saa kasvatetuksi kukan : )


Terveiset kaikille kukkaihmisille. Alan vähitellen ymmärtää teitä : ). Niin ja nyt rupean liimailemaan romantiikan palasia. Helposti en siitä luovu. Jos ei muuta, niin rupean kissan hiekkalaatikkovahdiksi; jospa sieltä muutama nuotti tulisi.

8 kommenttia:

  1. Jotkut päivät ovat vain niin syvältä ;) Mutta toivottavasti se on jatkunut paremmin. Onnea tulevalle puutarhurille!

    VastaaPoista
  2. Ilmeisesti Cilla ei pidä romanttisista lauluista ja haluaa sen tuoda julki. Sofia ei ole vielä ottanut kantaa musiikkimakuuni - onneksi. Yksi kukka voi olla aivan mahdottoman kaunis. Että pienestä siemenestä voikin kehittyä mahtava kaunotar.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteistasi minun blogiini. Ai että minua rupesi naurattamaan ja kerroin naapurin-mummoillekin ehdotuksesi :)
    Cilla on oikein nautiskellut musiikista, kukin tavallaan :)

    VastaaPoista
  4. Hyvä kuva ja tuttu näky. Rakkausteema Kummisedän musiikissa on hieno.

    VastaaPoista
  5. Kaunokainen kukka, ihana väri ♥
    Väsymys näyttää tunkevan minuunkin vaikka kuinka yritän piristystä Berocasta, voimat alkaa hyytyä, mutta ei lannistuta, kyllä tämä tästä.
    Voimia ja mukavampaa viikonloppua ja jalalle paranemisia!

    VastaaPoista
  6. Cillalla on hyvä musiikkimaku, ehkä hän piti niin sävellyksestä, että päätti vähän maistaa:D
    Kaunis syyskukkanen, kukat piristää aina väreillään.

    VastaaPoista
  7. Ne on sitten tasapainossa nuo päiväsi sattumukset.
    Murhetta ja iloa vuoronperään.

    VastaaPoista
  8. Elisa: vitsin murjaisit : )

    Tiuku: kyllä eläimet musikaalisia ovat; se on varma! Oikeastaan yksi kukka hurmaa yhtälailla kuin kymmenen. Tuon nimi on Tarhadaalia, löysin simenpussin.

    Sude: ei se ihan huuhaata ole. Minulla on tapana saattaa asiat loppuun saakka : D

    a-kh: liimasin palaset ja sain riittävästi nuotteja näkyviin. Melodia on ihana.

    Seijastiina: kiitos ystävällisistä sanoistasi. Iloa sinullekin.

    Manteli: olen kyllä huomannut ettei se tee eroa ns. huonon ja hyvän musiikin välillä. Onkohan se niin, että eläimet viehättyvät siitä temposta ja sävelten korkeudella ei ole mitään väliä?

    Pehmyt piirto: juuri kuin elämä itse! Tai räsymatto: tummaa ja vaaleaa : )

    VastaaPoista

Luetuimmat : )