12.2.11

Draamaa kissalauantaissa ja vähän asiaakin

Ihana herätä aamuun ja tervehtiä ystävät; tarkoitan nyt ensimmäisenä kissoja. Tässä Muksu hymyilevänä, kuten aina:

Tultuani kahvikupin kanssa koneelle Muksu seurasi perässä, mutta mitä sitten tapahtui? Cilla, joka on äärimmäisen mustasukkainen minun huomiostani Muksua kohtaan, päätti rökittää "lellilapsen". Mikä loistava tilaisuus, minulla oli kamera kädessä, mutta yritin sanoa, että menkää muualle tappelemaan, koska taustalle tulee valokuvia. Siitä syystä olen vapisevalla kädellä yrittänyt muokata taustoja pois : (  Cilla oli jo valmiiksi ärtynyt, koska kani ei meinannut päästää sitä huoneeseen ollenkaan : D

No niin, emon lellikki, miltäs nyt tuntuu?


Ai ei miltään, no entäs nyt?


Kumma tyyppi, kyllä minä jaksan tässä olla.


No niinhän siinä sitten kävi, että Muksu lähti pois, kuten aina : ) 

Eilen kuulin tyttäreltä kauhukseni erään asian. Ensin hän kertoi, kuinka kissojen ravitsemusta pitäisi muuttaa terveellisempään suuntaan ja sopisiko se minulle. Minä nyökyttelin ja nyökyttelin. Sitten hän sanoi, että siihen uuteen tyyliin saattaa kuulua (kuten hän oli luennolla kuullut) lintujen syöttäminen höyhenineen päivineen. EI ja vielä kerran EI, vain minun kuolleen ruumiini ylitse (onko muunkinlaisia ruumiita). No, siinä kulkee raja, minä en rupea syöttämään kuolleita kokonaisia eläimiä kissoille, olkoon kuinka kaksinaismoralistista tahansa. Kyllä sen ruuan pitää olla sen näköistä, ettei sitä tunnista eläimeksi.

Sen verran itua tytär sai kylvetyksi mieleeni, että tutkin nettiä ja löysin hyvän oppaan. Kas tässä linkki, jos joku on kiinnostunut: kissan ruokintaopas .

Nyt minä lähden silittelemään kissoja: molempia yhtäaikaa, ettei tule kummallekaan paha mieli, mutta kyllä minä olen kateellinen blogiystävilleni, joiden kissat saavat kulkea vapaasti ulkona ja saavat sieltä juuri sen ravintolisän, joka heille on tarpeellinen. Terveisiä vaan Amandalle & kumppaneille : )



11 kommenttia:

  1. Voi mitä söpöliiniä! Minulla viisi kissaa, ja kyllä välillä tappeluita tulee.. Kissat taitaa olla niin kovia "petoja", että pitää kaverille välillä ihan näyttää ♥.
    ..niin ja auton alta löytyy harva se päivä höyhenkasoja... :/

    VastaaPoista
  2. Aamuhetket on parhaita. Kun herään, menen keittiön lattialle kontilleen ja jokainen viisi kissaa tulee minua puskemaan, meillä on hellä aamuhetki ennen ruokailua, tervehditään toisiamme.
    Meillä on havaittavissa myös tätä mustasukkaisuutta. Juuso on mamman poika ja jos annan jollekkin toiselle kissalle enemmän huomiota, Juuso juoksee salamana paikalle ja saattaa ohimennen kurmoottaa toista :)

    Meillä syödään (kissat siis) paljon raakaa lihaa ja kanaa, sekä possun sydäntä ja seitiä. Ostan usein tarjouksesta lihasuikaleita ja pakastan annoksina. Liha maistuu huomattavasti paremmin kuin purkkiruoat, josta yleensä syödään vain kastike ympäriltä.

    VastaaPoista
  3. Vai että kissapainia teillä. Loistavasti kuvattuja hetkiä. Pakkaskauden jatkuessa Sofia on aloittanut Murun kiusaamisen ihan vain sen vuoksi, että on pitkästynyt. Lätkii koiraparkaa tassulla aina ohi mennessään.

    VastaaPoista
  4. No ehkei minuakaan eikä tytärtä varmaan miellytä ajatus, että alettaisiin ruumiita syötäämään kissoille.
    Mona kyllä kesäisin mökillä hoitaa myyräjahdin, sekin jo inhottavaa kun kantaa ne oven eteen :/
    Ihanaa katsella kissojen temmellystä,välillä painiivat vissiin leikillään ja välillä äkeissään.
    Sinulla niin hyvät kissakuvat, että aina alkaa naurattaa, kuten tuokin kuva tekstin alla:..'miltäs nyt tuntuu...'

    Leppoisaa lauantaita :)

    VastaaPoista
  5. Tutulta näyttää paini! :)

    Meillä syödään raakaa lihaa ja hieman teollista. Raaka liha ei kyllä näytä enää kantajaltaan, ainoastaan kala saattaa joskus näytää kalalta. Mökillä saavat kyllä murkinoida vaikka höynenillä varustettua lihaa - jos saavat kiinni!

    VastaaPoista
  6. Pientä kissapainia heti aamusta, hienosti olet onnistunut kuvaamaan sen. Hauskoja kuvia.
    Meidän mammat pyydystää välillä pihalta lintuja, mutta minä olen niin julma emäntä, että otan ne pois ja hautaan maahan. Olkoon vaikka kuinka terveellisiä, mutta pikkulintuja ei syödä.( Itse syön kyllä kanaa, mutta toisten tappamaa :)

    VastaaPoista
  7. Ihanan tuuheita. Hyvin onnistuit kuvaamaan kissatappelun heti aamutuimaan ;)

    VastaaPoista
  8. Vai että tuoretta.. olen kanssasi ihan samaa mieltä ;) Kissatappelukuvat teksteineen ovat hauskoja, kyllähän sitä pitää tasapuolinen olla, eikö! ;) terveisiä Sohvilta ♥

    VastaaPoista
  9. Kolmas kuva on mainio... meuhkaa nyt siinä minä lepään ;)

    VastaaPoista
  10. Kauniita nuon sinun kissasi ja hyvät kuvat sait tappelusta.
    Kyllä nekin osaavat olla mustasukkaisia.
    Meillä on ennen aina ollut kissoja mutta nyt ei enään.

    VastaaPoista
  11. Lumikissa: eihän se oikeaa tappelua ole, jos olisi, siinä syntyisi pahaa jälkeä.

    Katjusha: kuulostaa tosi terveelliseltä tuo teidän ruokinta. Lukemastani ruokaoppaasta vasta tajusin, että sianliha ei ole hyväksi, mutta sydän taitaa olla eri juttu.

    Tiuku: ahaa, Sofia on pitkästynyt. Sitä on täälläkin havaittavissa, Cilla pudottelee tavaroita kuten maljakoita.

    Seijastiina: mistä ihmeestä se juontaa juurensa, että saalis pitää tuoda näytille? Tuokohan pentukissat emolle nähtäväksi - jos ovat siis luonnossa.

    Paavo ja Harmi: mitäpä sitä vahtimaan, mitä luonnossa syövät, vaikka moni vihaa kissoja juuri lintujen syömisen vuoksi. Se on kuitenkin luonnon laki : )

    Sude: olen melkein hiiren vienyt lapsena kissan suusta, mutta äiti tuli väliin. En voisi katsella linnunsyöntiä.

    Elegia: kiitos kommentista ja tervetuloa lukijaksi : )

    Elisa: kiitos terveisistä : )

    Ari: välinpitämättömyys on paras puolustus tappelussa.

    Sylvi: taitaa olla hyvin primitiivinen tunne tuo mustasukkaisuus.

    VastaaPoista

Luetuimmat : )