No niin, hengissä ollaan, mutta voisin olla olemattakin. Eilen kotimatkalla hyppäsi peura autoni edestä yli 100 km:n tuntivauhdissa. En ehtinyt sanoa kuin turhaan lausuen spontaanisti "herrajumala" enkä jarrua painaa ollenkaan. Laskin, että sekunti myöhemmin....
Siihen kattoremonttiin.
Alkuvalmistelut
- jos olet päässyt lösähtämään, aloita kuntosalilla käynti. Tee etupäässä käsivoimia vahvistavia liikkeitä.
Takamukseen keskittyminen osoittautui myös hyväksi, koska oli siinä ja siinä, etten juuttunut tikkaiden yläpäähän : D
- soita rautakauppaan ja jos sieltä sanotaan jo toisen kerran, että heillä ei ole aikaa, koska heillä on ASIAKAS, soita toiseen ja sovi tarvikkeiden saamisesta ja kysy neuvoja heittäytyen vieläkin avuttomammaksi kuin olet. Sano sitten pientä tyytyväisyyttä tuntien sille ensimmäiselle rautakauppiaalle, kun se vihdoin on päässyt viikon kuluttua asiakkaastaan eroon, että "myöhäistä".
Vaja oli vähän vinossa, joten oikaisin sitä autotunkin kanssa, vaikka nitinä ja natina vähän pelotti.
Kohde on tässä. Ohjeiden mukaan yritin poistaa vain kolmiorimat, jolloin uusi huopa vedettäisiin vanhan päälle, mutta tein oman ratkaisuni ja kiskoin kaikki vanhat huovat pois, mikä oli ihan hyvä, koska alta löytyi mätiä lautoja, jotka sitten vaihdoin uusiin.
Kun löin vasaralla kattoon, siihen tuli reikä ja uudet laudat oli helppo työntää katolle sieltä reiästä. Heureka : )
Tarvikkeet
Huopaa, jota tietysti tilaat liian vähän kauppiasta etkä omia laskelmiasi uskoen ja lopulta on ostettava hätävarahuopa, jossa ei ole liimaa vaan joudut käyttämään erillistä tököttipurkkia. Rullat painoivat kuin synti. Mökillemme ei ole autotietä ihan perille saakka, mikä on pitkä tarina, joten minulla on tee-se-itse-kottikärryt. Kuljetin yhden rullan kerrallaan ja jos yhtään olisi tyrätaipumuksia, minulla olisi nyt tyrä/rulla. Se oli vaikeaa!
Tässä loput tarvikkeet ja ohjeita löytyy huoparullasta. Liimallisten huopien latominen aloitetaan tietysti alhaalta päin ja liimapuoli alas, jolloin yläreunan liima jää ylöspäin ja seuraavan huovan alapuolen liima painetaan siihen kiinni. Nauloja tietysti kaikkiin näkymättömiin paikkoihin : ) Reunoilla saa näkyä.
Ohjeesta poiketen käänsin huovan reunan yli ja naulasin, koska en laittanut erillisiä reunapeltejä. Tämä oli ns. simppeli asennus. Samoin vedin huovan harjan yli, koska siihenkään ei tullut eri kappaleita. Toinen lape aloitetaan alhaalta päin ja siinäpä minulle tulikin ongelma, kun huopa riitti nipin napin ja liimaraita jäi sitten näkyviin. Leikkasin ylijäämäpaloista huopakaistaleen, jonka liimasin tökötillä liimaraidan (raita näkyy pari kuvaa eteenpäin vielä suojamuovilla peitettynä) päälle, että tuli kaunis. Jos huopaa olisi ollut riittävästi, olisin leikannut liimaraidan pois ja liimannut alapuolelta kiinni.
Tässä alkaa jo helpottaa. Pieni keltainen lehti lehahti muistuttamaan, että vauhtia, syksy on tulossa joskus.
Vieraita:
Lintujen ohilipumisen lisäksi minulla oli epämiellyttäviä vieraita: ampiaisia. Olin tökännyt ennen aloitusta ongella niitten pesää vajan sisällä ja pesä hiljeni. Yhtäkkiä niitä alkoi tulla katolle lautojen raosta. Hiljaisuus olikin tarkoittanut vain, että olivat korjailleet pesäänsä vuorokauden. Tilanne alkoi käydä niin epämiellyttäväksi, että oli pakko turvautua taas ongenvapaan ja Raidiin. Myrkkyä suhuttelin vain katolla, kun lähestyivät minua, en suoraan pesään.
Sitten tuli ihmisvieras. Naapuritalon isäntä ilmestyi vajan luo. Minulla oli sitten niin maar mukava olo siellä katolla pelkässä bikinien yläosassa. Pitkät housut onneksi oli, kun jalat olisivat muuten raapiintuneet. Hän viihtyi tunteroisen katselemassa nikkarointiani. Keskustelummekin varmaan kuului kilometrien päähän, kun minä sieltä katolta huutelin. Hmm
Yhteenveto:
Mikä tunne, minä tein sen!
Neljä päivää tässä projektissa vierähti, kun oli kova helle enkä jaksanut paahtaa kokonaisia päiviä. En nyt varsinaisesti suosittele naisihmisille tällaista hommaa, jos ei ole varustettu tällaisella idioottisisulla, mutta toisen kanssa voi aivan hyvin tehdä. Katto oli aika iso (yksi lape 7 * 3,5 m) ja kustannukset jäivät 400 euroon kun siis ihan itse teki kaiken. Rulla oli 8 m * 1 m, joten päitä piti vähän leikata. Liimaton rulla oli 10 m * 70 cm muistaakseni ja hinta halvempi eli 45 euroa. Liimarulla yli viiskymppiä. Naulat oli edullisia.
Kaikki paikat on mustelmilla ja molemmissa jalkapohjissa naulan reiät. Kämmenestä ja sormenpäästä nahka pois. Toisena aamuna vihloi selkää niin, että luulin jo kaiken jäävän siihen, mutta periksi en antanut. Minulla on nyt tosi hyvä mieli : )
Seuraavana on vuorossa aitta. Siitä pitää tulla parempi. Sitä en tee yksin, koska se on niin korkea, että pelottaa, mutta se on pinta-alaltaan pienempi. Tämä katto oli minulle itselleni tärkeä osoitus siitä, että ikäiseni nainen vielä pystyy tekemään jotakin muutakin kuin olemaan se työpaikan eläkettä kohti menossa oleva nainen, jota ei tarvitse ottaa enää niin tosissaan, kun sillä ei ole tulevaisuutta. Minulla on! Saatan elää vielä toisen puolen elämästäni - jos ei peura hyppää konepellille.
Onneksi oli varjelus mukana!
VastaaPoistaKattoremontista sulle "10 pistettä ja papukaijamerkki" niinkun sanotaan. Olet sisukas ja osaava!
Onpas ollut urakka, mutta lopputulos on kaunis :) Mukava naapurin isäntä sulla kun tuli vain juttusille muttei kuitenkaan apua tarjonnut(?) Ei tosin vaikuta silta että olisit apua tarvinnutkaan, mutta tarjotahan aina voi. Taisi olla mies silmänruuan perässä ;)
VastaaPoistaUpeata ja mahtavaa!!! Kannattaa röyhistää rintaa oikein kunnolla. Olet tosi sisukas naisihminen. Onneksi elämässä on olemassa se yksi tärkeä sekuntti. tiuku
VastaaPoistaVoit olla itsestäsi ylpeä!!! Tämäkin taas todistaa sen, että miehiä tarvitaan vain ja ainoastaan lisääntymiseen....niin ja meillä säilykepurkkien aukaisuun :)
VastaaPoistaWau! Oletpa sinä kone ;) Onnittelut sisukkalle naiselle!
VastaaPoistaUskon, että tuntuu hyvälle huolimatta kaikesta kolotuksesta ja ruhjeista, näin sen kuuluukin mennä, periksi ei anneta!! :)
VastaaPoistaOletkin oikea tee-se-itse-nainen, onnea uudelle komealle katolle! Tällaista aikaansaannoksesta kannattaa kyllä olla ylpeä. Onnea seuraavalle projektillesi!
VastaaPoistaNo olet sinä aika nainen kun tuollaisen urakan teit.
VastaaPoistaei tuollaisia joka kylässä olekaan.
Onneksi olkoon!
Onneksi sinulla oli enkeli mukanasi, niin ei sattunut kolaria.
Onnea jatkossakin.
hianoa, ja onnea, jos oot joskus työtön ota tämä muistitikulle ja mene raksan firmaan, tämä on todiste että osaat tehdä mitä tahdot ja teet myös..sitä paitti katto on komia
VastaaPoistaMeiltä vanhemmilta yksin eläviltä naisilta onnistuu mikä vaan, mutta sinä taidat olla ihan huipputapaus. Rullia olisin voinut kaverina kärrätä, mutta sinne katolle en kyllä olisi kiivennyt :)
VastaaPoistaSesse: papukaijamerkkiä minulla ei vielä olekaan. Laitan sen sängynpäähän : )
VastaaPoistaMinna M: paikkakunnan miehet tietää, että minä en huoli niitten apuja : D
Tiuku: ei ole tarvis röyhistellä, mutta sain muut huolet kerrankin ajetuksi mielestäni pois. Vähempi ei olisi auttanutkaan siihen.
Taina: tuota en ole koskaan uskaltanut sanoa ääneen ainakaan miesten kuullen : ) Sen purkinkin saa aika hyvin auki, kun ensin pamauttaa nyrkillä päälle ja sitten aukaisee : D
Elisa: asiassa auttoi aikataulu. Jos olisi ollut pidempi loma, olisin vieläkin siellä : )
Pirjo: luovuttaminen ei kuulu tapoihini, mutta päämäärä ei kuitenkaan saa olla mahdoton : )
Manteli: kyllä tällä kerralla jäi auringonlaskut kuvailematta, uni tuli houkuttelematta. Välillä katselin lintuja ja perhosia ja kamera roikkui männyn oksassa siellä yläilmoissa : )
Sylvi: minulla on tunne, että se peura yritti sanoa jotakin: "hidasta tahtiasi elämässä", niin ainakin ajattelin.
Aikatherine: täytyy nyt kuitenkin olla realisti. Rakennus on vanha ja siellä metsän siimeksessä enkä ole kutsunut rakennustarkastajaa, mutta ideasi on hyvä : )
Sude: aloitin tänä kesänä villasukat ja lapset on nauraneet ensimmäiselle melkein kippurassa. Minulla on toinen vieläkin kesken ja se oli mukana lomalla, mutta en ehtinyt kutoa. Olisit voinut tulla kutomaan sen ja pitänyt minulle seuraa : )
Hienoa, tässä sitä oikeaa NAISENERGIAA!!!
VastaaPoistaHyvä mieli on hyvä kiitos.
VastaaPoistaOnni matkassa liikenteessä, onneksi!
VastaaPoistaKylläpä muuten hihittelin näitä remonttiohjeita ja -vaiheita lukiessani. Ja wow, sinä teit sen ihan itse - hatunnoston aroinen suoritus!
Meidän mökillä on myös huopakatto, jota nyt ollaan puhdistettu sammaleesta. Kovaa hommaa!
Laitoin sulle blogissani kakkua tulemaan, kahvin saat keittää itse :)
VastaaPoistaKatjusha: sanoitpa kauniisti. Oikeaa akkaenergiaa se on : )
VastaaPoistaa-kh: juuri niin. Oma tyytyväisyys on tärkeää, muiden kiitoksilla elää vain kissa, vai miten se meni...
Elegia: siinä vaiheessa, kun huovan vedenpitävyys häviää, kannattaa laittaa uusi. Hämmästyin, kuinka halpaa se oli ja periaatteessa helppoa ja nopeaa, jos ammatti-ihmiset tekee : ), mutta ei se sammal vielä tarkoita, että pitää vaihtaa.
Sude: juonkin tässä aamukahvia, joten tulen hakemaan kakun : )
"Kyllä minä osaan uida, en vain pysy pinnnalla", sanoi eräs nelivuotias.
VastaaPoistaSinä osaat remontoida ja lopputulos on silminnähden hieno. Olet nyt idolini :) (PS. en osaa remontoida, mutta....)