28.8.12

Sokeri pohjalla

Lähes pikakelauksena lomaviikkoni kulku. Vauhti kiihtyi puolessa välissä, mutta laskeuduin jälleen mielenrauhaan ja arkeen ajatuksiltani paljon rikkaampana.

Olen tänä kesänä pelastanut ison kiven hukkumasta, kun sen yhteys rantaan katkesi. Kasasin lisää kiviä sen viereen.


Rannan siivousta.


Ajelin Helsinkiin vanhempien haudan kautta. Taidekaupunki tai en, en oikein pitänyt siitä, että Vanhan kirkon puiston puut oli koristeltu. 


Tässä kaunis kuva kirkosta. Siellä kävimme kuuntelemassa kuulutukset. Kurkistin avonaisesta ovesta sisään ja siellä oli vihkitoimitus menossa. Sulhasella oli ruutupaita ja morsiamella kaunis kesäpusero. Iloisia todistajia neljä. Kuulin naurua. Tuli hyvä mieli. Miksi pitäisi haalia kaikki puolitutut paikalle ja laittaa nuoren parin pikku roposet muiden iloksi, mutta kukin tavallaan.


Yleiskuva entisen työpaikkani nurkilta:


Tuossa talossa sitä teleksejä läheteltiin. Puhkaisseet tien Forumiin. Tuon talon pihalla eräs herrasmies talvipakkasella karvahattu päässä vilautti minulle. Tuskin hän arvasi, että juttu tulee minulle mieleen vielä 30 vuoden kuluttua.



Tämä oli koko Hesan reissuni tarkoitus: Schjerfbeckin näyttely. Ahhh. Takana näkyy talo, josta ostimme kihlat. Koko rautatieaseman ympäristö oli erityisen loistava sinä päivänä ja kaikki varmasti näkivät sen loisteen silmistä ja vasemmista nimettömistä : )


Liikenne oli melkoista tuskaa. Eteeni aivan olemattomaan rakoon pölähti herrasmies pikkutakissaan ja päässään jokin "KamaSutra -kypärä".


Palatessa ihmettelin kolaria. Kuinka voi rekka ajaa keskellä tietä pois tieltä? Ehkä hän katseli kuumailmapalloa, joka lenteli siinä lähellä.


Jälleen olimme illassa. Voitte arvata, olenko mieluummin kadun vilinässä vai luontoa katselemassa.


Aurinko on vapaa tulemaan ja menemään, mutta pilvet ovat tuulesta riippuvaisia vaikka kuinka uhittelevat auringolle : )


Päivät keräsin herkkuja. Vadelmissa on oikeasti tuollaisia karvoja. Eivät ole matoja : )


Mitä silmän ruokaa metsät täynnä. Schjerfbeck melkein hävisi vertailussa.


Ja jälleen tuli yö, mutta marjat (vadelmat ja mustikat) olivat ämpärissäni turvassa. Mikään ilkeä pikku öttiäinen ei pääse iskemään hampaitaan niihin : )


Pisteenä iin päälle.



16 kommenttia:

  1. Upeita kuvia, oltiin sitten maalla tai kaupungissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole hyvä kuvaaja. Räpsin sieltä sun täältä, mutta kiitos.

      Poista
  2. Ja tuo i:n piste on aivan mieletön! Onnittelut onnistuneesta taideteoksesta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuutamon kuvaaminen vaatisi aivan toisenlaiset kameraominaisuudet, joten laitoin vähän huumorilla.

      Poista
  3. On sinulla avara sydän, kun kivenkin pelastit :) Onneksi, sillä ei tuo iltakuva olisikaan noin mielettömän hieno jos iso kivi puuttuis siitä. Tekispä mieli päästä tuolle rannalle auringonlaskun aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset tulevat ja menevät, mutta kivet pysyvät : D. Mistäs sitä tietää, vaikka joskus istuisit rannalla : )

      Poista
  4. Hienoja kuvia. Ja vadelmissa todellakin on karvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rupesin itsekin epäilemään, onko kuvassa matoja. Piti käydä katsomassa vadelmia läheltä : )

      Poista
  5. Upeat kuvat!
    Mikä ihana auringonlasku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mukava juttu, että pidit : )

      Poista
  6. Anonyymi30.8.12

    Kauniita kuvia ja ihanasti nivottu tarinaan:)
    T. Soile

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kotikaupungissa ei tule otetuksi kuvia. Luonnosta saa parempia.

      Poista
  7. Helsinki ei ole yhtään mitään tuon kivet järvessä kuvan rinnalla. Olen ihan noiduttu. Upeeta. No joo onhan nuo Hesan kuvatkin hienoja.
    Sinulle on tunnustus sivulla Varjojen saari , otsikko Tunnustus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tunnustuksesta. Käyn katsomassa : )

      Poista
  8. Ällistyttävän hienoja kuvia! Tykkäsin erityisesti toiseksi viimeisestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos ja tervetuloa lukijakseni : )

      Poista

Luetuimmat : )