15.2.14

Aamukahvipurkaussarjani 1. osa


Kaikki on aivan hyvin, aivan liian hyvin? Ihmiset kuitenkin odottavat - ihmiset odottavat aina muutosta. Kukaan ei halua kuolla tylsyyteen. Kukaan ei huomaa, että elämä kuluu siinä odotellessa. Joku pimahtaa ja tekee jotain radikaalia. Muut katsovat kadehtien ja alkavat selitellä oman tylsyytensä jatkumista: "se nyt oli vähän erikoinen". Sitten pimahtaa toinen - ja kolmas; ruvetaan joutessamme vaikka sotimaan, olotilanihan on hallituksen vika, tai naapurin tai naapurimaan, tylsistymiseni on jonkun vika!

Onneksi ihmiset vanhenevat fyysisesti. Kuka haluaisi kahdeksankymppisten radikaalien liehuvan ympäriinsä. Sisäinen kauneus kasvaa eikä ulkoinen kauneus välttämättä vähene, se vain muuttaa muotoaan. Tutkimuksen mukaan iän lisääntyessä ihminen kokee ajan kuluvan nopeammin. Onneksi: vanhus ei tunne makaavansa märissä vaipoissa niin kauan kuin todellisuudessa tekee. Kokeeko 8-vuotiaaksi elävä eläin oikeasti eläneensä koko elämänsä kuten ihminen 10 kertaa pidemmässä ajassa?

Palatkaamme kuvan tunnelmaan, kun kaikki on hyvin ja aurinko paistaa - ja jotain odotetaan tapahtuvaksi. Olen karhu ja jäänyt jalastani ansaan. Puren sen mieluummin poikki ja elän jalatta vapaudessa kuin vankina. Joku tulee kuitenkin siihen ympärille pilkkaamaan avuttomuuttani, ehkä tappaa. Tai ehkä en ajattele niin pitkälle, koska olen karhu, mutta sattuu ja haluan sattumisen loppuvan hinnalla millä hyvänsä.

Kuvassa on kaikki hyvin, aurinko paistaa. Ukkospilvi nousee ja muuttaa tilanteen. Kuva on hautausmaalta.


6 kommenttia:

  1. Ihmisen elämässä muutos on aina läsnä. Mutta haluammeko sitä todella? Vai onko pelkkä haave siitä se, mitä odotamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fiksusti sanottu! Odotamme aina hyvää muutosta, mutta usein se ei ole sitä.

      Poista
  2. Sinähän syvällisiä ajattelet heti aamusta =)
    Onhan se helpompaa, jos kaikesta syyttää toisia tai olosuhteita. Jossakin vaiheessa sen vain ymmärtää, että jos muutosta haluaa, sen on tultava omasta itsestä. Lopulta kuitenkin lakkaa odottamasta ihmeitä ja tyytyy tähän olemassa olevaan, mitä jäljelle on jäänyt. Toisista se tekee onnellisia , toisista katkeria vanhuksia. Näinhän se menee tai sitten ei =) Itse taidan olla tuommoinen pimahtanut, mutta nykyään ihan tyytyväinen =)
    Totta sekin, että päivät ja vuodet lyhenee vanhetessa. Nykyään ei huomaakkaan, kun taas on vuosi vierähtänyt elämästä. Taitaa muisti karsia ne tylsät päivät pois ja jäjelle jää vain ne huippukohdat.
    Hyvää Ystävänvuotta Sinullekin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unenpöpperössä kirjoittelee, mitä sattuu kunnes kahvi herättää. Sinä oletkin oikein malliesimerkki siitä, kuinka voi tehdä mitä haluaa ja olla onnellinen : )

      Poista
  3. Syvällisiä kirjoitit. Jäin miettimään, että minulla on tuskin koskaan tylsää ja ihmettelen, kun ihmiset sitä valittavat. Lähes koko ajan elämässä tapahtuu, parempaa tai vähemmän parempaa, mutta tylsää se ei ole. Kun se vähemmän parempi alkaa helpottaa, huomaa miten ihanaa elämä onkaan ja kaikesta pienestä arkisesta nauttii taas entistä enemmän.

    Näin kirjoittelen, kun tässä hiljalleen olen toipumassa sairastelusta. Tajusin taas kerran, miten hyvää elämä on ja mitä kaikkea hyvää siihen kuuluu. Minun arkiseen elämääni.....=)

    Mukavaa päivän jatkoa Mayo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä tunnutkin olevan sinut elämän kanssa. Kaikki eivät ole. Ikävä kuulla, että olet ollut sairas ja todella mahtavaa, että olet toipumassa! Terveys on kaikkein tärkein asia, muut tulevat perässä. Oikein hyvää helmikuun loppua!

      Poista