Parhaita lapsuusmuistoja, kun joku keksi sanoa: "eiköhän keitetä kahvit". Se katkaisi mukavasti kesäpäivän tylsyydeksi käännähtäneen sunnuntaipäivän vieton. Joskus veimme kahvitarvikkeet omenapuun viereen keinulle. Isä otti sopivasti päiväunia viereisessä aitassa ja kuuli houkuttelevia päiväkahviääniä, tuli sitten aitasta housujaan kohennellen ja hiuksiaan sipaisten ja sanoi jotain mukavaa aloittaen hymyssäsuin "jaaha...".
Sen jälkeen kaikilla olikin sitten virtaa ruveta tekemään kuka mitäkin. Me lapset lähdimme usein polkupyörillä uimaan, isä meni kohentamaan jotakin paikkaa tilalla tai lähti marjametsään ja äiti useimmiten luki. Aiai näitä muistoja riittää kuten meillä kaikilla. Arjet olivatkin sitten toisenlaisia, mutta kahveja ei unohdettu : )
Onnellista Juhannusta kaikille!
Kiitos samoin! Lapsuusmuistoja mukaillen ne juhannukset ovat rakentuneet omillekin lapsille, ja toivottavasti he taas jatkavat omilleen. Tietysti asiat muotoutuvat ajan saatossa, mutta aina jotain jää elämään - ja ainakin ne muistot:)
VastaaPoistaTaikuus on mielestäni vähentynyt. Lapsuudessani puhuttiin juhannustaioista aika paljon.
PoistaHyvää Juhannusta Sinullekin vaikka sataakin ♥
VastaaPoistaMiten ne lapsuuden juhannukset olivatkin aina niin lämpimiä ja aurinkoisia =) Meillä pikkuveljeni Jussi vietti juhannuksena sekä nimi- että syntymäpäiviä. Oven pieleen tuotiin aina metsästä kaksi koivua ja sisälle paljon luonnonkukkia. Juhannuksena syötiin myös ne ensimmäiset uudet perunat jotka Jussi halusi keittää. Meidän juhannuslaulu oli, kun äiti lauloi Kesäyönvalssin nuotilla " Keitäppäs Jussi pottuja". Laulan sitä vieläkin kun pesen uusiaperunoita Jussia muistellen.
Minunkin piti nyt kokeilla, kuinka tuo onnistuu laulaen : )
PoistaHyvä, että Jussista on mukava muisto ikävöinnin keskellä.
Tutunoloinen lausahdus minullekin. Kahvihetki oli aina lepohetki arkisen aherruksen keskellä ja lapsetkin nauttivat siitä, vaikkeivat kahvia vielä juoneetkaan. Oli mukavaa olla yhdessä perheen kanssa juurikin kesällä ulkona kahvilla.
VastaaPoistaKaunista juhannusta sinullekin kiitos...=)!
Hyvin samanlaisia muistoja heräsi täälläkin ;)
PoistaOikein mukavaa juhannusta sinnekin!
nainen kuvastimessa ja Kirsikka: taitaa olla kaikkien iloinen muisto tuo ulkona kahvittelu : )
PoistaIhana muisto! <3
VastaaPoistaMun vanhemmilla on ollut samantyyppiset kesäharrastukset kuin sinunkin vanhemmillasi ja mä olen pyöräillyt monesti uimarannalle. :)
Iltapäiväkahvin nauttiminen pihapöydän ääressä on myös jäänyt mukavana muistona mieleeni. :)
Hyvää juhannusta! :)
Joskus pelattiin sulkapalloa tai jotakin, mutta kuumalla mentiin mieluummin uimaan.
PoistaKahvihetki oli aina mukava...ehkä vielä mukavampi suvun mökillä, kuin kotona. Johtuiko sitten siitä, että oli serkut ja muutenkin enemmän väkeä. :) Hyvää Juhannus iltaa sinulle!
VastaaPoistaSerkkujen vierailu oli kesän kohokohtia, kun ei ollut sosiaalista mediaa : )
PoistaOnpa ihania muistoja! Onnellista juhannuksen jatkoa!
VastaaPoistaKiitos ja hyvää kesää!
PoistaKahveja ei meilläkään ole unohdettu.
VastaaPoistaOikein kivaa juhannusta sinullekin!
Perinne varmaan jatkuu teilläkin seuraavalle sukupolvelle : )
Poista"Eiköhän keitetä kahvit" kuullostaa hyvin tutulta minullekin. Ilman muistoja olisimme melko alastomia. Nyt juhannuksena minulla oli retkikaverina pojanpoika ja hän tykkäsi kuunnella juttujani, miten silloin elettiin, kun minä, mummonsa olin pieni.
VastaaPoistaPaljon juttua piisasikin.
Kiva, että lapsenlapset kuuntelee. Harmittaa, kun en kaikkea muista, mitä mummo kertoili.
PoistaOllessani 6-vuotiaana hoidossa aina esikoulun jälkeen tuttavaperheellä odotin kuin kuuta nousevaa, että perheenäidin kahvihammasta alkaa kolottaa. Välillä sitten kyselinkin varovasti, että eikö sitä jo kolottaisi, kun tiesin, että pöytään ilmestyy silloin aina jotain hyvää. Perheenäidin tekemä luumukiisseli oli ehkä parasta kaikista.. Kahvihetket on ihania <3
VastaaPoistaKahvihetket on varmasti tehneet suomalaisistakin sosiaalisempia : ) Ennen oli merkki, että vieraasta ei oikein pidetty, jos ei tarjottu kahvia : D
Poista