Pidä minulle paikkaa vieressäsi
olen tulossa
hiukan myöhässä
- kuten aina
Kun tulen, halataan taas
nautitaan musiikista
- kuten aina
Katsotaan toisiamme silmiin
- siten kuin ei koskaan aikaisemmin
(34. hääpäivä, josta 15 vuotta leskenä)
koskettava runo. minun hääpäivästä on leskenä jo 24vuotta..ei se unohdu koskaan
VastaaPoistaEi unohdu ei. Kiitos kommentista ja anteeksi, että en ole jaksanut vastata viimeisimpään haasteeseesi : )
PoistaKoskettava ja kaunis runo♥
VastaaPoistaTuli sydämestä.
PoistaTäällä luin ja kyynel vierähti....
VastaaPoistaMene halaamaan äläkä kyynelehdi : )
PoistaSanotaan mitä sanotaan, mutta kaikkia haavoja ei aika paranna. Aina se ontosti vihlaisee, kun taas yksi vuosi tulee täyteen. Kaunis runo :).
VastaaPoistaTuntuu kuin olisi jäänyt yksin asemalle...
PoistaHaikeutta...
VastaaPoistaOnneksi on muuttunut jo haikeudeksi; suru on nujertunut.
PoistaOih <3 Kaunista ja täällä tirahti kyynel jos toinenkin.
VastaaPoistaSoile
Ei ollut tarkoitus ketään itkettää : )
PoistaRakkaus elää muistoissa.
VastaaPoistaKaunis ja herkkä on sanomasi.
Terveisin Hietatar alias Liplatus
Olin näkyymä kirjautuneena Hietattarena.
Aluksi, kun suru on niin kova, ei pysty näkemään mitään hyvää. Ajan kuluessa alkaa arvostaa sitä, mitä oli ja on siitä kiitollinen ja onnellinen.
PoistaElokuun 21 päivä oli meilläkin hääpäivä ja menetyksestä viisitoista vuotta.
VastaaPoistaMonta muistoa pyöri mielessä.
Tosi kaunis runo.
Menetyksen määrää ei voi käsittää. Sinunkin elämäsi muuttui varmasti kokonaan.
PoistaBlogissani on sinulle tunnustus :)!
VastaaPoistaKiitos. Käyn katsomassa : )
Poista