21.2.16

Runohaaste 397



Pöytä



                                                    Vanhuksen elämä
                                                    pöydän kokoinen

                                                    askel jaksaa
                                                    sängystä pöytään
                                                    juhlaliinalla peitettyyn
                                                    arki on muuttanut
                                                    pois pyyhkäisty
                                               
                                                    ajatukset jaksavat
                                                    aurinkoon asti
                                                    lapsuuden aurinkoon
                                                    siipien sulamatta

                                             
                                                                                                             AH 2016
                                                 


Tunnisteet:

19 kommenttia:

  1. Sussi21.2.16

    Runo kuvaa hyvin vanhuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mayo28.2.16

      Vierestä katsoin, millaista se on.

      Poista
  2. PiipeA21.2.16

    Koskettava, paljon puhuva runo. Sitä samaa on myös kuvassa.
    Hyvää sunnuntain jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mayo28.2.16

      Kiitos. En osaa kirjoittaa runoja, sanat vain tulevat sydämestä.

      Poista
  3. Sude21.2.16

    Koskettava, tuommoistako se oikea vanhuus sitten on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mayo28.2.16

      Tuollaista se on. Ihminen haluaisi tehdä paljon, mutta kroppa ei enää suostu.

      Poista
  4. Simpukka21.2.16

    Kaunis ja lohduttava runo. Ympyrä sulkeutuu valoon...

    VastaaPoista
  5. Ninnu22.2.16

    Herkistävä runo elämän kaventumisesta. Ihana tuo kuva monine elementteineen: Pihlajakarkit, kuvakehys ja -albumi, kukat ja monet muut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mayo28.2.16

      Pöytä löysi tarkoituksensa. Kaikki, mikä ilahduttaa vanhusta.

      Poista
  6. Myrsky ja Minna22.2.16

    Niin se elinpiiri pienenee...

    VastaaPoista
  7. Hannele Ruusukummusta22.2.16

    Kaunis ruono ja kaunis kuva♥

    VastaaPoista
  8. Hilbert24.2.16

    Hieno pari, sekä kuva että runo toimivat erikseen ja yhdessä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mayo28.2.16

      Runohaastehan tämä on, mutta minulle kuvat ovat tärkeitä.

      Poista
  9. AilaKaarina24.2.16

    Koskettava ja hyvin puhutteleva runo ♥ Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän. Riipaiseva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mayo28.2.16

      Elämässäkään ei tuossa vaiheessa ole mitään ylimääräistä.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Luetuimmat : )

  • Remppatäti ja ohjeet naisille, osa II
    Mökillähän sitä voi rempata mitä vaan, kun ei millään ole väliä, mutta tätä kotiremppaa pitää aina tarkemmin suunnitella, jos vaikka myy jo...
  • Otolla on nyt kaikki hyvin
    Ruskeat, lempeät silmät katselivat maailmaa miettien suuria asioita. Mökillä Otto oli niin vauhdissa, että oli aina juosta kuv...
  • Tee-se-itse -leikkaus
    Kummasti talven tulo tuo arkeen normaaliutta; kodikkuuden tuntua sisällä, kun ulkona sataa ja tuulee. Mökille jätin hyvästit taas kerran. P...
  • Tavarataivastelua
    Kun ensimmäiset mariskoolit tulivat kauppoihin, tuhahdin lapsille, että eihän tuo ole aito: meillä on mökillä sellainen. Tästä on sitten vää...
  • Comeback
    Pääsiäinen tuo hyviä muistoja ja on iloinen juhla, vaikka kansakoulussa pidin peukkuja, että Pontius Pilatus olisi pelastanut Jeesuksen, m...