Samaa sakkiahan me kaikki ollaan ihmisistä maan matosiin, vaikka joku voisi muuta luulla : )
Minun lähieläimeni:
Naru on niin kiva piilottaa maton reunan alle ja lähi-ihminen PÄÄSEE vetämään naruja sinne tänne monta kertaa päivässä. Jos narun päässä on lelu, se pitää ottaa pois, koska se on silloin huono lelu.
Minun lähieläimeni:
Lähieläimeni tykkää leikkiä, vaikka on jo 8 ja mieluiten auringonpaisteessa.
Naru on niin kiva piilottaa maton reunan alle ja lähi-ihminen PÄÄSEE vetämään naruja sinne tänne monta kertaa päivässä. Jos narun päässä on lelu, se pitää ottaa pois, koska se on silloin huono lelu.
Minusta on ilo kuulla, kun lapseni huolehtivat eläimistä. Tässä poikani ja hänen vaimonsa pelastama koira. Koiruli juoksenteli pimenevässä pakkasillassa tiellä irrallaan ja kylmissää, Oli nukahtanut heti, kun pääsi lämpimään autoon. Onneksi oli pannassa yhteystiedot ja onnellinen omistaja sai koiransa takaisin : ) (Kuva ei luonnollisestikaan ole minun ottama.)
Mökkipaikkakunnalla on sivanmutkassa siilikyltti. Ollut jo monta vuotta. Kaipa siinä siiliperhe asustelee. Tämäkään kuva ei ole minun ottama, mutta voisi olla, nih! : )
Seurasin susikeskustelua telkkarista ja kyllä hiukan ihmetyttää, onko susi todella ihmiselle vaaraksi. 8-vuotiaana hiihdin synkässä korvessa kouluun aamukuun siivilöidessä metsää. Susi olisi vallan mainiosti voinut pistää minut poskeensa, mutta eipä pistänyt. Lentoon pyrähtävä kanalintu sai kyllä sydämen stoppaamaan ja ehkäpä näillä korpikoulumatkoilla oli vaikutuksensa hiihtokilpailun ensimmäiseen palkintooni - yhden kerran : )
Nyt soitetaan palokunta ja vanhemmat hakemaan lapsensa koulusta, jos näkyy susi. Eipä ne kyllä taajamaan kuulu, täytyy myöntää. Enkä varmaan omaakaan lastani päästäisi susimaisemiin murtamaan tilastoa, että susi ei ole reiluun sataan vuoteen ihmistä syönyt. Tilanne on lapsuudestani muuttunut, mutta ei se kyllä suden vika ole?
Muksu tässä myhäilee huulikauneuspilkkujensa kanssa, että kyllä hän sudelle pärjäisi. Itse asiassa uskon, että kyllä susi ainakin kunnon ryöpytyksen saisi. Muksun ulkonäkö pettää : )
Johan se susiviha iskostetaan päähän ihan lapsena saduissa. Iso paha susi tulee ja syö possut ja mummonkin. Kukapa siinä ei alkaisi pelkäämään susia.=(
VastaaPoistaMinun voima-eläimeni on susi ja ihailen niitä tosiaan. En kyllä ole onnistunut näkemään luonnossa kuin kerran lapsena Lapissa, eikä se edes tullut syömään minua =) Ihan varmasti enemmän on pelättävä autoja, enemmän ne ihmisä tappaa. Ihana poikasi kun pelasti koiran paleltumasta ja auton alle jäämästä ♥
Minun lapsuudessani peloteltiin ketuilla myös. Johtui varmaan siitä, kun kävivät kanoja napsimassa, mutta eihän se ihmisen kimppuun käy.
PoistaArvasin, että tykkäät susista : )
Juu minäkin luulen, että susi kyllä väistää ihmistä, ihan niin kuin karhu ja muutkin villieläimet, jos vain saa siihen tilaisuuden. Tietty on paha, jos menee popsimaan koirat narun päästä, mutta en minä silti menisi susia tappamaan. Eihän ne asutukseen kuulu, mutta nehän vaeltavat, eivät ne ole paikallaan kuin hetken.
VastaaPoistaMeillä niitä täällä aina välillä nähdään, mutta kyllä ne ovat jatkaneet matkaa, ennen kuin olen ennättänyt törmäillä. Sama juttu karhujen kanssa, tulevat ja menevät.
Hyvä kun ottivat koiran talteen. Minäkin viime talvena tein niin, kun koira seurasi miestä kotiin auton perässä. Sillä oli naru perässä, joten päättelin sen lähteneen jostain läheltä liikkeelle. Mitään tietoja sillä ei pannassa ollut ja oli sellainen keskenkasvuinen. Päätin, että käyn ensin vähän kiertelemässä lähistöllä, jos tulisi etsijä vastaan ja jos ei löydy, soitan löytöeläintaloon. Enhän olisi sitä voinut meille jättää, tiedä mitä kissat olisivat päähänsä saaneet.
No, hauva oli ilmeisen iloinen kun pääsi lenkille. Lunta oli satanut ja yritin seurailla koiran jälkiä, mutta oli kyllä niin juoksennellut sinne tänne, ettei mitään selvää tullut. Kun palailimme, kaikkien mahdollisten koiratalojen kiertämisen jälkeen, takaisin, näin että läheiseltä kesäasunnolta näkyi otsalamppujen valoa. Koirakin kiinnostui ja sinne lähdettiin. Ja tärppäsi; olivat juuri huomanneet, että koiruliini puuttui. Niin että loppu hyvin kaikki hyvin:)
Mukava kuulla petoasenteestasi. Kaikki me tänne kuulumme. Ihana oli myös, että etsit koirulille omistajan. Minulta livahti viime kesänä mökillä kissa ja siinä oli kyllä järkytyksen paikka. Onneksi se ei ymmärtänyt vapauttaan vaan juoksi luokseni kutsusta.
PoistaIhana suloinen lähieläimesi! Minä olen myös susien puolella. Susivihaa en voi ymmärtää. Susi on pelokas eläin, joka varmasti väistää ihmistä. Ihmisillä itsellään on ongelma, koska ovat vieraantuneet luonnosta. Eikä niitä koiria pidä jättää tarhaan tai narun päähän yksikseen ulos "susien syötäväksi", vaan ottaa sisälle ihmisten luo. Koira on laumaeläin.
VastaaPoistaLapsesi ovat fiksuja ja heillä on sydän paikallaan. Ihana juttu, että koira löysi kotiin.
Hienoa, että sinäkin ymmärrät susien ansaitsevan elää omaa elämäänsä : )
PoistaIhana tuo sinun lähieläimesi ♥
VastaaPoistaPerheenjäsen! Kuten tiedät : )
PoistaKivat kuvat! Kyllä ne sudet yleensä ihmistä väistävät. Pahantahtoisia ihmisiä minä pelkään enemmän kuin eläimiä.
VastaaPoistaTotta puhut. Ihmisiä olen tänäkin talvena pelännyt, en eläimiä.
Poista