Mielikuvituksellinen elämäni

Olen se "pieni ihminen" joka ihmettelee "suuren elämän" absurdejakin asioita ja miettii kummallisuuksia. ...edellä ajavassa autossa istuu poro... Saatan usein hymyillä itsekseni näitä miettiessä. Mielikuvitukseni on rajaton. Joku tilanne suorastaan kutkuttaa nauruhermoja.

Kissasta ammennan hyvää oloa. Tässä leijona savannilla tarkkaillen antilooppi- eikun harakkalaumaa.

Sitten rakastun johonkin musiikkiesitykseen ja kuuntelen sen loppuun kunnes tulee toinen. Kuvaan liittyen olen ihastunut Kasperin esitykseen Savanni nukahtaa -teoksesta:

Ilman mielikuvitusta ja ihania harrastuksiani kuolisin varmaan tylsyyteen ja negatiivisiin ihmisiin. Joku saattaa räyhätä, pilkata ja haukkua vaikka kuinka paljon ja se menee ohi kuin vesi hanhen selästä. Hetken säälin sitä huutajaa. Elämä on opettanut, että jokainen saa lopulta katumuksen hetkensä kuten itsellekin on käynyt.

Tässä talutan varjosta päätellen porsasta. Ehkä tytön puheissa kissan laihduttamisesta on jotain perää.

Mutta syöhän se salaattia:

Me too. Taidettiin istuttaa siemenet vähän liian tiheään.

Pötköhäntä. Peräpään kuvaus sopii meistä kahdesta vain toiselle.

Kerran kolmessa kuukaudessa käyn noin 8 kilometrin päässä olevassa keskustassa ostoksilla. Silloin pitää juhlia jotenkin. Perjantaina se oli tervajäätelö. Voi hitsi kun oli hyvää.

Se oli maukasta ja raikasta kuten sarjakuva kertoo :D

Hyvää juhannusta!