15.1.23

Monesti lupaamani pikkupihan rakennustarina

 Luovuttuani kuolinpesän talosta ja hartaasti rakentamistani kukkaistutuksista keskityin uuteen pikkupihaani, kunnes...


Taloyhtiö päätti tehdä piharemontin ja minä yritin pelastaa juuri kasvamisen alkuun saattamani kasvit astioihin varjon puolelle parvekkeelle.


Ehkä jollekin puutarhaihmiselle tilanne olisi huikea. Kaikki matalaksi ja uusi alku, mutta ei se ihan niin ole. Onneksi tämä minun touhuni on hyvin pientä.

Tulipa alkajaisiksi hankituksi uusi terassi, jonka sävytin viime kesänä harmaaksi. Kissa pääsee sinne suoraan ovesta itsekseen, kun se on rajattu aidoilla sekä eläintarvikekaupasta hankitulla metalliaidalla. Muksu on 15 eikä sillä ole aikomustakaan hypätä. Ehkä varjo kertoo atleettisuudesta.


Se on kissan reviiriä. Ei hoitokoira Carlosin.


Pitemmittä puheitta, parvekkeella suojelemani hortensia selviytyi ja voi hyvin. Tuija kuoli. Varsisyreenit kasvavat kituliaasti. Taloyhtiön pensasaita kasvaa millin vuodessa ja näkösuojaa eikä varjoa varsinaisesti ole. Se suututtaa.

Muuten olen hankkinut kaikenkirjavia monivuotisia ja yksivuotisia kasveja, Kukkaloisto on melkoinen, mutta sekava. Katson, mitä siitä tulee ja alan sitten ryhmitellä. Tumpelo kun olen.



Kiviä oli perintönä. Niitä oli minulla remontin aikana olohuoneessa tallessa, mikä nauratti monia. Tykkään kivistä. Kyllä tästä hyvä tulee 😸



,


2 kommenttia:

  1. Hyvää kannattaa odottaa ja nähdä sen eteen vaivaakin.
    Kauniit kuvat kukkasistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Rimani ei ole kauhean korkealla ja lisäksi olen kesällä niin paljon mökillä, että ei oikein onnistuisikaan. Siellä ei edes pysty kasvattamaan mitään.

      Poista

Luetuimmat : )