Ankista tulee mieleen Hector ja Hectorista mieleen "mies, joka kärryjänsä työntää tyhjä katse silmissään". Näin hänet kuten myös naisen, joka istui katukiveyksellä Helsingissä. Minulle kerrottiin, että hän oli ollut keskitysleirillä.
Isäni liikuttui joskus kyyneliin tämän kappaleen muistoista.
Hyvää helteisen heinäkuun odotusta kaikille.
Ankin tumma, kaunis ääni on mieleeni.
Isäni liikuttui joskus kyyneliin tämän kappaleen muistoista.
Hyvää helteisen heinäkuun odotusta kaikille.
Olipa nostalgisia lauluja. Kiitos, kun jaoit ne tänne. Hyvää viikonloppua Sinulle!
VastaaPoistaOlin jo poistamassa postaustani, mutta ehdit juuri kommentoida joten "pelastit" juttuni : )
PoistaMiten hyvin minä myös tunnistan nämä. Ankin laulut ovat olleet ja ovat yhä suosikkejani ja Elämää juoksuhaudoissa on noussut uudelleen mieluisaksi kuunneltavakseni. Viimeksi juuri juhannuspäivänä se muistui mieleen, kun seisoin sota-aikaisen vankileirin rapistuneiden hökkeleiden keskellä ja katselin ympärillä olevaa metsätähtimattoa. Paikasta tunsin huokuvan suurta surua ja tuskaa, epäinhimillistä kärsimystä, nälkää ja vilua. En välttynyt ajattelemasta, kasvaako jokaisen kuolleen vangin muistoksii metsätähti? Ei jättänyt kylmäksi.
VastaaPoistaSe on ollut elämää juoksuhaudoissa.
Vaikuttava kokemus varmaan siellä entisellä vankileirillä. Meidän kaikkien pitäisi joskus pysähtyä miettimään näitä asioita.
PoistaMinäkin pidän Ankin äänestä, se tuo mieleeni lapsuuden aikoja kotona.
VastaaPoistaMukavaa heinäkuun odotusta sinullekin.
Erilainen ja hyvä laulaja.
PoistaAloittaessani työelämää ravintolassa Elämää juoksuhaudoissa oli se soitetuin kappale jukeboxissa. Sodassa ollut äidin aviomies sitä myös soitteli hanurilla ja lauleli ahkerasti. Kyllä se vieläkin nostattaa minun ikäpolvellani tunteet pintaan ja pistää miettimään sotakärsimyksiä. Onnistuin kerran löytämään tämän levyn kirpparilta omakseni. Nuorempi väki ei vaan oikein innostu tästä laulusta, mutta minusta se on mestariteos.
VastaaPoistaAnkin olen tavannut kerran ja hän oli luonnossakin niin herttainen pieni neitonen. Anki ja Hector olivat minun suosikkini suomalaisista laulajista. Hyvin on meillä samansuuntainen musiikkimaku näköjään =)
Paljonhan meillä on yhteisiä ajatuksia muutenkin : )
PoistaKun tästä eläkkeelle joskus jään, talossani kuunnellaan paljon musiikkia ja puikot ja pensselit heiluu.
Kyllä Elämää juoksuhaudoissa nostaa varmasti sodan kokeneille aivan erityisiä tunteita, mutta meidän ikäpolvi voi sen ymmärtää myös.
Nämä sotien ajat korostuvat jälleen uhkakuvina mieleen, kun uutisissa ei muuta kuulekkaan kuin julmuutta ja sotien kärsimystä.. niin surullista kun ei osata puhumalla selvittää ongelmia, vaan päästetään itsekkäät vallan ja rahan juudakset päättämään kansojen kohtalosta
VastaaPoistaTotta puhut. Lähes säikähdin, kun jopa poikani alkoi puhua sodasta. Nuorisokin siis on tajunnut, että se ei välttämättä ole mikään "vanha juttu" Suomessakaan.
PoistaSisintäni myös läikäyttelee tuo Ankin laulu. Jo lapsuudessani kuuntelin.
VastaaPoistaTuttua kuunneltua musiikkia on myös elo juoksuhaudoissa.
Luin muuan päivä sitten kirjan Hitlerin raivottaret.
Kirja kertoo Naisten osallisuudesta Natsi Saksan julmuuksiin. Juutalaisten tappamiseen, vammaisten lasten, mielisairaiden jne. Ei uskoisi, että lastaan hellivä rakastava äiti, voi seuraavassa hetkessä tappaa juutalaisen lapsen. Elää täysin kaksoiselämä.....puistattaa ihmisten raakuus. Tappoivat myös ihan huvin vuoksi.
Kauheaa. Uskon kyllä, että nainen voi olla yhtä julma kuin mies. Jokin pahuudessa vetää ihmisiä kuten ISIS houkuttelee puoleensa. En tiedä uskaltaisinko edes lukea tuota kirjaa.
Poista