27.6.15

Muistojen musiikkia

Ankista tulee mieleen Hector ja Hectorista mieleen "mies, joka kärryjänsä työntää tyhjä katse silmissään". Näin hänet kuten myös naisen, joka istui katukiveyksellä Helsingissä. Minulle kerrottiin, että hän oli ollut keskitysleirillä.

Ankin tumma, kaunis ääni on mieleeni.


Isäni liikuttui joskus kyyneliin tämän kappaleen muistoista.


Hyvää helteisen heinäkuun odotusta kaikille.


12 kommenttia:

  1. Olipa nostalgisia lauluja. Kiitos, kun jaoit ne tänne. Hyvää viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin jo poistamassa postaustani, mutta ehdit juuri kommentoida joten "pelastit" juttuni : )

      Poista
  2. Miten hyvin minä myös tunnistan nämä. Ankin laulut ovat olleet ja ovat yhä suosikkejani ja Elämää juoksuhaudoissa on noussut uudelleen mieluisaksi kuunneltavakseni. Viimeksi juuri juhannuspäivänä se muistui mieleen, kun seisoin sota-aikaisen vankileirin rapistuneiden hökkeleiden keskellä ja katselin ympärillä olevaa metsätähtimattoa. Paikasta tunsin huokuvan suurta surua ja tuskaa, epäinhimillistä kärsimystä, nälkää ja vilua. En välttynyt ajattelemasta, kasvaako jokaisen kuolleen vangin muistoksii metsätähti? Ei jättänyt kylmäksi.
    Se on ollut elämää juoksuhaudoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttava kokemus varmaan siellä entisellä vankileirillä. Meidän kaikkien pitäisi joskus pysähtyä miettimään näitä asioita.

      Poista
  3. Minäkin pidän Ankin äänestä, se tuo mieleeni lapsuuden aikoja kotona.

    Mukavaa heinäkuun odotusta sinullekin.

    VastaaPoista
  4. Aloittaessani työelämää ravintolassa Elämää juoksuhaudoissa oli se soitetuin kappale jukeboxissa. Sodassa ollut äidin aviomies sitä myös soitteli hanurilla ja lauleli ahkerasti. Kyllä se vieläkin nostattaa minun ikäpolvellani tunteet pintaan ja pistää miettimään sotakärsimyksiä. Onnistuin kerran löytämään tämän levyn kirpparilta omakseni. Nuorempi väki ei vaan oikein innostu tästä laulusta, mutta minusta se on mestariteos.
    Ankin olen tavannut kerran ja hän oli luonnossakin niin herttainen pieni neitonen. Anki ja Hector olivat minun suosikkini suomalaisista laulajista. Hyvin on meillä samansuuntainen musiikkimaku näköjään =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljonhan meillä on yhteisiä ajatuksia muutenkin : )
      Kun tästä eläkkeelle joskus jään, talossani kuunnellaan paljon musiikkia ja puikot ja pensselit heiluu.

      Kyllä Elämää juoksuhaudoissa nostaa varmasti sodan kokeneille aivan erityisiä tunteita, mutta meidän ikäpolvi voi sen ymmärtää myös.

      Poista
  5. Nämä sotien ajat korostuvat jälleen uhkakuvina mieleen, kun uutisissa ei muuta kuulekkaan kuin julmuutta ja sotien kärsimystä.. niin surullista kun ei osata puhumalla selvittää ongelmia, vaan päästetään itsekkäät vallan ja rahan juudakset päättämään kansojen kohtalosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Lähes säikähdin, kun jopa poikani alkoi puhua sodasta. Nuorisokin siis on tajunnut, että se ei välttämättä ole mikään "vanha juttu" Suomessakaan.

      Poista
  6. Sisintäni myös läikäyttelee tuo Ankin laulu. Jo lapsuudessani kuuntelin.
    Tuttua kuunneltua musiikkia on myös elo juoksuhaudoissa.

    Luin muuan päivä sitten kirjan Hitlerin raivottaret.
    Kirja kertoo Naisten osallisuudesta Natsi Saksan julmuuksiin. Juutalaisten tappamiseen, vammaisten lasten, mielisairaiden jne. Ei uskoisi, että lastaan hellivä rakastava äiti, voi seuraavassa hetkessä tappaa juutalaisen lapsen. Elää täysin kaksoiselämä.....puistattaa ihmisten raakuus. Tappoivat myös ihan huvin vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauheaa. Uskon kyllä, että nainen voi olla yhtä julma kuin mies. Jokin pahuudessa vetää ihmisiä kuten ISIS houkuttelee puoleensa. En tiedä uskaltaisinko edes lukea tuota kirjaa.

      Poista

Luetuimmat : )