20.9.16

Mummelin muuttopuuhat

Opastukseksi ja varoitukseksi muille mahdollisesti vanhempana yksin muuttaville.

Nyt on otettava avuksi huumori ja blogiystävät - ja muutama mies. Tällä kerralla kyllä niin yliarvioin omat voimavarani muuton suhteen.

Ensin on sitä suunnittelua ja suunnittelematonta, kuten kissa on kerran päästettävä kellimään katuvalon koiranpissaamalle juurelle. Se oli NIIN ihanaa, kun kaikki ohikulkevat koirat on merkkailleet siinä ja hän on vain katsellut ikkunasta.


Menin sitten uuteen asuntoon ensimmäisen kerran yksin. Mukanani oli jo vähän ruokapuolta muuttomiehille, mutta kas: vessapaperit, pyyheliinat ja rätit puuttuu. Siirtelin siinä pikkutavaroita hissiin jalka hississä tavaroita kurotellen, kun ovet olivat koko ajan menossa kiinni. Siinä se tuli: PAM. Selkä! Osasin pelätä sitä ja siinä se tuli. Väärä kiertoliike ja viikon sairaus. Käyhän tämä patsastellenkin - kai.

Asunto on mukava, mutta siinä istuin lattialla patjan päällä ja söin jäätelöä ja meinasi tulla itku: minä haluan kotiin!

Joku rapisi ovella ja luulin, että edellinen asukas yrittää tulla sisään. Kurkistin sinne ja nimeänihän siellä vain vaihdettiin oveen, heh. Anteeksi, anteeksi. Minusta tulee varmaan taloyhtiön ystävällisin asukas. Ovella miehet kulkivat vilkuillen ja vanhempi rouva sanoi "terve". No terve, terve, kyllä se tästä.

Kun sain autoni siksakkia peruutetuksi ovelta ja taisi siinä muutama pensaan lehtikin rapista, se oli kai autolleni liikaa. Kotimatkalla alkoi palaa merkkivalo EPC, moottorihäiriö. Autokorjaamon ohje: Aja ensin oikein kovaa, sammutat ja sitten käynnistät uudelleen. Täytyypä peräkärryn kanssa lähteä huristelemaan. Minulla on aavistus, että se jättää minut vielä tien poskeen.

Uusin uhka: kaupungin kaukolämpöremontin jäljeltä tulee asfalttimies tällä viikolla. Olen hoputtanut niitä tulemaan ja ne tulee tietysti juuri, kun muuttoauton pitäisi huomenna saapua.

Tärkeä ohje: älä ala lukemaan vanhoja papereita vaan hävitä ne heti. Joistakin papereista tulee vain paha olo. Tässä luottamuksellisien papereiden polttoa.


Särkylääkettä ja aikaisin nukkumaan. Poika tulee avuksi, mutta hänelläkin on työnsä. Muuttomiehet tulevat siirtämään pianon ja muuta raskasta. Tuntitaksa. Pianon kanssa menee varmaan pari tuntia. Ostaisikohan sillä hinnalla jo uuden? Sähkömiehen tilaan sovinnolla laittamaan kattolamput. Irti saan ne kyllä, mutta en ala värkkäämään. Joistakin asioista on kuuskymppisen osattava luopua.

Tärkeä ohje No. 2: älä pakkaa lääkkeitä ensimmäiseksi, äläkä kahvia. Lääkkeitä en aamulla löytänyt paitsi pari särkylääkettä oli jäänyt pöydälle. Kahvi oli loppumassa ja kaivoin laatikon perukoilta pussin, jonka olin nähnyt. Kaikki muu saa maailmasta loppua, mutta ei aamukahvi!

Olen oppinut arvostamaan omaa sisuani. Onhan tämä surkeaa, mutta ei saa jäädä rypemään. Elämä on juuri sellaista kuin haluat sen olevan! Parempi tästä on omin jaloin lähteä ihmisten ilmoille eikä vietynä.

Koti on siellä, missä on kissa. Kun saan Muksun uuteen paikkaan, me kehräämme molemmat tyytyväisyydestä : )

                                                                                            ... alkaakohan kohta sataa?

18 kommenttia:

  1. Paljon paljon Voimia sinulle ja kärsivällisyyttä, sekä auttavia käsiä rukoilen että Taivaan isä lähettää niitä avuksesi.

    Minä en uskalla edes ajatella sitä että joutuisin muuttamaan yksin tästä kodistani.
    Taivaan Isälle jätän sen huolen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Voiton puolella ollaan : )

      Poista
  2. Onnea uuteen kotiin ja tsemppiä muuttoon.
    Vajaa puolitoista vuotta sitten meillä oli tuollainen muutto, jossa jätimme vanhan kotitalomme nuoremmille ja terveille. Mies, kun sairastui vakavasti oli otettava lusikka kauniiseen käteen ja alkaa ajatella järjellä, eikä tunteella..tunteella ajattelut sopii minulle paremmin.
    Aluksi oli outoa, mutta nyt voin jo sanoa, että tämä on kotimme♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla miehesi sairastumisesta. Tilanteen mukaan on toimittava : )

      Poista
  3. Tsemppiä ja voimia!

    Riku-koira kellii ihan samalla tavalla, ja mitä vahvempi tuoksu nurmikossa on, sen parempi, D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Luulisi, että kissa kiertäisi koiran pisupaikat kaukaa : )

      Poista
  4. Kyllä se siitä...aikaa voi mennä ennenkuin tottuu, mutta sitten alkaa tuntua kodilta, tsemppiä <3

    VastaaPoista
  5. Muutto on nuorellekkin ihmiselle yksi kärsimysdraama niin vanhemmalle varmasti moninkerroin pahempi ja tähän kun lisätään muutto omasta kodista kerrostaloon tulee jo suuret tunteetkin kaiken päälle. Voimia sinulle. <3

    VastaaPoista
  6. Oi ja voi tuota kisaa - kunpa osaisikin ottaa ilon vähästä. Tai voi tuo kissalle ollakin iso juttu.
    Mutta asiaan. Muutto on ISO juttu, varsinkin, kun on pitkään asunut samassa paikassa, että tavaraa on kertynyt ja sydän kotiin kiintynyt. Kuitenkin kaikesta selviää. Sinäkin jo voiton puolella, kun piano on uudessa kodissa ja kissa kanssasi.
    Omasta muutostani on nyt viisi vuotta ja edellinen koti oli kotina liki 40 vuotta. Tsemppaan sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, että muillakin on samoja kokemuksia. Auttaa tietää, että muutkin ovat selvinneet : )

      Poista
  7. Voih! Tsemppiä ja voimia sinulle!

    VastaaPoista
  8. Toivottavasti et ole jo huhkinut itseäsi puolikuoliaaksi. Kunhan sänky ja kahvinkeitin on paikallaan, niin loput tavarat löytävät kyllä paikkansa pikkuhiljaa. Kissakin on vaan tyytyväisempi, kun on paljon puolityhjiä laatikoita ympärillä. Otahan rauhallisesti ajan kanssa ja lepäile kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Istualleni nukahtelen iltaisin, kun on ensin töissä ja sitten yrittää huhkia kotijuttuja, mutta nyt alkaa laiskat hetket häämöttää : )

      Poista
  9. Ajatuskin, että nyt joutuisin muutamaan saa hikipisarat otsalle. Otan neuvosi talteen, kun ei koskaan tiedä, kop kop.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä suotta mieti, jos ei ole tarvetta sellaiseen : )

      Poista

Luetuimmat : )