4.11.17

Kahdeksan vuoden vuodatus

Tällainen oli ensimmäinen tekstini marraskuussa 2009, kahdeksan vuotta sitten:


Uuden alku

Nyt se alkaa: vuodatusten vuodatus. On harmaa marraskuun päivä ja odotan toista harmaata marraskuun päivää.Tuskin maltan odottaa.

Ehei, en ole harmaa enkä väritön ihminen; harmaus vain sattuu olemaan totta juuri nyt ennen sitä onnellista 
tapahtumaa, kun H2O muuttuu näkyvämpään muotoon ja asettuu lepäämään tasapuolisesti jokaisen pihalle ja jokaisen karhun pesän suojaksi.

Minua melkein hävettää nyt lukea, hävettää siksi, kun muistan kuinka täynnä intoa ja jännitystä olin ja halusin ilmaista itseäni. Hävettää kuinka olen latistunut teksteissäni. Mutta ei hätää, siellä se on, ja vielä se kumpuaa esiin, kun arki ei vie kaikkea luovuuttani kaikenkarvaisessa touhuamisessa enkä nyt tarkoita kissaani.

2009 kaikki kuvasivat pikkulintuja ja lähettelivät haasteita, joita tässä tunnustaen pelkäsin : D. Tunnustukset tuntuivat aluksi kivalta, mutta onneksi ne ovat menneet ohi. Muutama "kadonnut" blogiystävä on jäänyt mieleen. Miettii, että mitähän hänelle tapahtui...

Blogiystävät ovat tärkeitä. Mietin, että jos tapaisin joskus jonkun heistä, tuntuisi melkein että tapaa julkkiksen. Apua. Siinä HÄN nyt on! : )

Hyvää pyhäinpäivää. Jatketaan yhdessä ymmärtäväisinä ja kannustavina - ja kuvataan pikkulintuja : )


17 kommenttia:

  1. Niinpä, miten paljon ajatukset ja tekstit muuttuukaan vuosien vieriessä. Minäkin niin hyvin muistan bloggaamisen alkuinnostuksen, myöhemmän häpeänkin.. itsekritiikki ottaa tilaa, mutta sitähän eivät lukijat tunne, itsensäkin voisi siitä puhdistaa.
    Edellisen postauksen pervoille taiteilijoille sen sijaan sitä toivoisi enemmän.
    Oikein mukavaa valkoista marraskuuta sinne Ouluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nyt kirjoittanut tähän jo kolme erilaista vastausta joten luovutan : D Järki kai jotenkin seisoo ja ne lumetkin suli jo. Kiitos kuitenkin toivotuksesta ja hyvää marraskuuta sinulle : )

      Poista
  2. Itselläkin on jo useampi vuosi vierähtänyt täällä blogimaailmassa. Sinun blogisi on yksi ensimmäisistä, joihin tutustuin. Blogin kauttaolen livenä tavannut kolme muuta bloggaajaa, joihin en varmasti olisi muuten törmännyt.
    Iloa, onnea ja menestystä blogillesi jatkossakin. Hyvää pyhäinpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle ja blogillesi : )

      Poista
  3. Heh...oli pakko käydä lukemassa oma ensimmäinen teksti...voin yhtyä tuohon, että hävettää..:) Olen aloittanut näköjään heinäkuussa 2010.
    En ole livenä ketään bloggaajaa tavannut, mutta meilejä yksityisesti, muutaman kanssa olen vaihtanut, mutta olisi kyllä kiva joskus tavata..:)
    HYvää pyhäinpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogipohja voisi olla jotenkin erilainen. Olisi sellaisia sivuja ja jutuista voisi tehdä sivukohtaisen sisällysluettelon. Onhan niitä hakumenettelyjä, mutta ne on hitaita tai sitten en vaan ole ehtinyt tutustua tarpeeksi.

      Kiitos samoin.

      Poista
    2. ...piti tulla vielä lisäämään, että ei siisi sinun teksti hävetä, vaan nuo omat ensimmäiset..:)))

      Poista
  4. Vuodatuksessa minäkin alkuunsa vuodattelin, oisinko jo aloittanut vuotta aiemmin. En häpeäkseni muista, milloin olen sinulle ensimmäisiä kommenttejani kirjoitellut, mutta koin blogisi kiinnostavana.
    Jaetaan tuo häpeän tunne, sillä ihan samoin on minun intoni postata mitään uutta laimennut. No, joskus sentään sytyn vieläkin, mutta aina vaan harvemmin.
    Yhden blogiystävän olen tavannut. Retkeilin hänen kanssaan monet seikkailut lapin tuntureilla ahkioita vedellen ja laavuissa nukkuen. Sittemmin kadotin hänet. Monesti huomaan muistelevani niitä yhteisiä reissuja.
    Hyvää pyhäinpäivää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun blogisi on todella harvinainen helmi blogien joukossa. En lakkaa ihailemasta kuinka viihdyt luonnossa oli sitten kesä tai talvi.

      Kiitos samoin.

      Poista
  5. =) Ne tunnustukset ja kyselyt oli kamalia, onneksi niitä ei enää jaeta. Pakko oli yrittää vastailla ja jatkaa toisille, ettei olisi loukannut ketään. Muutaman bloigitutun olen tavannut ja äkkiähän se juttu on siitä jatkunut mihin se täällä netissä on jäänyt. Muutaman tiedän kuolleen kun omaiset ovat siitä blogissa ilmoittaneet. Se on tuntunut niin kuin läheinenkin ystävä olisi mennyt. Itse olen niin laiskistunut bloggaileen, mutta yritän aina välillä kirjoitella että suku ja tuttavat tietävät minun vielä olevan elossa ;)
    Hyvää vainajien päivää sinulle, minä sytytän kynttilän mummo-kissalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulta sainkin rohkeutta kieltäytyä haasteista. Uskalsit sanoa sen ääneen.
      Kävin juuri haudalla ja kivi on alkanut siellä kallistua. Pitää perehtyä ensi kesänä asiaan. Yritin työntää sitä, mutta ei inahtanutkaan.
      Mummo-kissa on kynttilänsä ansainnut. Toivottavasti et kovasti sure vaan pystyt ajattelemaan lämmöllä sitä kaikkea, mitä koit mummon kanssa.

      Poista
  6. Miten mukava onkaan sitten joskus lukea omia ensimmäisiä postauksia:) Kivoja bloggailuhetkiä sinulle ja rauhaisaa pyhäinpäivää❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvemmin tulee luetuksi omia vanhoja juttuja, kun niitä on 8 vuoden ajalta. Runo- ja taideosioita joskus katselen. Sinulla tulee oikein arkisto kaikesta kivasta, mitä toteutat : )
      Kiitos samoin.

      Poista
  7. Vuosien mittaan blogiystävät tulevat tutuiksi vaikka heitä ei fyysisesti kohtaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen sanat kertovat niin paljon. Sieltä rivien välistä on luettavissa myös : )

      Poista
  8. Seita on oikeassa. Olen tavannut usemman blogikamun, ja tuntuu, että on tuntenut heidät jo vuosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua miten nykytekniikka tuo mahdollisuuksia uudenlaiseen kanssakäymiseen. Eipä olisi 70-luvulla kuviteltu tällaista ja nyt se on maailman luonnollisin asia.

      Poista

Luetuimmat : )