26.2.23

Sinisilmäisyyden loppu


Tyttö käveli kotiinsa tanssikengät kopisten aamuyön tunneille kallistuneena hetkenä. Katu oli pitkä ja näyteikkunat alkoivat heijastaa perässä seuraavaa varjoa. Varjo kulki samaa tahtia eikä se ollut tytön muotoinen.

Onneksi kotiovi oli pienen nurkan takana ja tyttö kaivoi käsilaukusta avaimet valmiiksi, syöksyi nurkan ympäri ja tunki avaimet lukkoon. Ovi sulkeutui hitaasti ja tyttö veti sitä väkisin kiinni. Samassa hetkessä varjo oli kahvassa kiinni ja katsoi hurjistuneena irvistäen tyttöä oven läpi. Tyttö juoksi hissiä odottelematta kolmanteen kerrokseen helpottuneena, ettei asunut katutasossa. Tyttö veti verhot kiinni ja tarkisti ne vielä pakkomielteisesti monta kertaa. Onneksi varjolla ei ollut siipiä.

Tarina on tosi.



Viikon krapuhaasteen sanat "katutaso, pakkomielteinen ja verhot". Ylläpitäjä:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/02/26/hlm-touhua/

18 kommenttia:

  1. Olit onnekas, kun ennätit oven sisäpuolelle ja ovi napsahti lukkoon. Ison pelästymisen jälkeen menee hetki itsensä kokoamiseen. Olen kokenut nuorena tyttönä klähes vastaavan tilanteen.
    P.s. Unohditko linkittää krapusi SusuPetalin blogiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yöllä ei kannata jäädä selvittämään, onko jollakulla hyvät vai huonot aikeet :) Jospa SusuPetal ei vain ole ehtinyt käsitellä krapuni ilmoittamista :)

      Poista
  2. Joissain tietynlaisissa dekkareissa toistuu tuo kaava, Juostaan karkuun ja selvitään nippa nappa kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tyttö olin minä maalta Helsinkiin muuttaneena. Ei unohdu.

      Poista
  3. Kamala tarina ja vielä tosi, huhhuh. Siinä on syke huippulukemissa!

    Kannattaa laittaa kravun linkki kommenttiin, itselleni aina helpompaa, kun ei tarvitse etsiä, vaan pääsen suoraan linkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoksasin, että suora linkki helpottaa sinua :)

      Poista
  4. Eipä ollut kiva tanssireissun lopetus, mainiota että ehdit ajoissa sisälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämäni suunta olisi voinut muuttua, jos silloin olisi tapahtunut jotakin pahaa.

      Poista
  5. "...varjo oli kahvassa kiinni ja katsoi hurjistuneena irvistäen tyttöä..." Huh! Tuli hetken tunne, ettei ollut ihan ihminen, vaan joku mielipuolinen sekoitus ihmistä ja eläintä... kuin ihmissusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katse oli suuttunut ja raivostunut, kun hän ei ehtinyt.

      Poista
  6. Tosi karmiva kokemus. Pelastua täpärästi varjon kynsistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se minua estänyt lähtemästä uudelleen, mutta olin varovaisempi.

      Poista
  7. Värittämällä omia muistoja vielä järkyimmiksi saa aineksia hyviin tarinoihin. Karua mutta niin se vaan on.
    Onneksi sinulle ei käynyt huonosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä hänen aikeitaan, mutta katse kertoi, että ei olleet hyvät.

      Poista
  8. Hui! En kyllä tunnusta olleeni paikalla!

    VastaaPoista
  9. Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa...lauletaan laulussa. Oma varjo on turvallinen mutta seuraajan varjo ei välttämättä ole. Lähtiköhän perään, että pääsisi saatille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän niitä saatille pyrkijöitä aina nuorella tytöllä on, mutta miksi hän ei puhunut mitään.

      Poista

Luetuimmat : )